Yksi tunnetuimmista
elämänohjeista on ”elä hetkessä”. Ja itse kannatan tätä
mottoa myös vakaasti. Tosin ajattelen, että se taito ei fraasia
jankkaamalla tartu ihmiseen, vaan ensin fraasin merkitys pitää
sisäistää ja sitten pitää tarjota tälle hetkessäelämisen
taidolle kasvualusta. Ainakin minuun tämä taito on vain elämää
elämällä ja vaikeuksia kohtaamalla juurtunut, ei pelkästään
itselleen carpediemiä hokemalla. Lapset omalla hetkeen keskittymisen
spiritillään ovat opettaneet minulle paljon, myös tähän asiaan
liittyen.

Monesti myös kehotetaan nauttimaan nyt kun lapset ovat pieniä
ja kerrotaan, että lapset ovat vain vähän aikaa pieniä.
Täysin totta, ja juuri sen takia haluankin olla kotona pienten
lasteni kanssa. Nauttiminen ei sekään kuitenkaan tule
automaattisesti ”nauti, kun lapset ovat nyt pieniä” -hokeman
jälkeen, vaan nauttiminen on pikemminenkin ohitseviliseviä hetkiä,
jolloin tajuaa hymyilevänsä sisäistä onnea ja tyytyväisyyttä,
rakkautta. Suuremmassa mittakaavassa elämästä nauttiminen on sitä,
kun tajuaa, että asiat ovat oikeasti tosi hyvin (vaikka tietyillä
mittareilla ne eivät todellakaan olisi hyvin).

Usein mietin, että millaisia hetkiä pienten lasten kanssa
elämisestä tulee oikeasti kaipaamaan, vaikka jo kymmenen vuoden
päästä, kun pojat kolkuttelevat teinimaailman ovia… (A-PU-A!)

Se hetki, kun katsoo vastasyntynyttä vauvaa ja tajuaa, että tuo
tyyppi on oikeasti tullut minusta. Tajuaa, että tuo mahtava ihminen,
johon minulla on oikeus tutustua ja josta minulla on oikeus pitää
huolta, on elävä olento.

Se hetki, kun käy vaikka vain viemässä roskat tai hakemassa
postit, ja palaa sisälle… Pienet vikkelät jalat juoksevat
luokseni ja kädet kietoutuvat tiukasti halausotteeseen ”äitiiiii!”.

Se hetki, kun kotityöt keskeytyvät niin, että lapsi
minisormillaan ottaa kädestäni kiinni ja vie lelujen luokse sanoen
”leikitään”.

Se hetki, kun lukee lapsille kirjaa, ja heidän silmänsä
vilkkuvat innostuksesta oppiessaan uusia asioita tai päästessään
elävästi mukaan tarinaan.

Se hetki, kun lapsi kiipeää syliin ja rutistaa oikein kovaa.

Se hetki, kun vain ollaan ihmiskasassa ja silitellään toisia.
Pöyhitään tukkaa, lasketaan varpaita ja pusutellaan.

Se hetki, kun maailman pienin juttu tekee lapsen maailman
iloisemmaksi. Kun askarteluteippi on loppu ja suru on valtava, ja
sitten kun uusi teippi saapuu lapsen käsiin, niin hyppimisinnostusta ei voi estää
mikään.

Ja se hetki, kun katsoo pieniä nukkuvia lapsia, ja kyyneleet
pyrkivät silmiin, kun tajuaa, kuinka älyttömän onnellinen näistä
lapsista onkaan.

Kuten meidän tuuria aiemminkin, hyvien kuulumisten julistamisten jälkeen mentiin vauhdilla rotkoon! Tasan viikko sitten, tasapainotekstin julkaise-komennon painamisen jälkeen Pikkusankarin yhtäkkiä ilmaantuneet nopeasti pahenevat oireet yllättivät täysin! Koska mikään ruoka, lääke, elämäntilanne tms. ei ollut muuttunut yhtä yhtäkkiä kuin käytös ja pipinkertominen, päätin kokeilla onneani osteopaatille pika-ajan saamisen suhteen. Niinpä eilen aseteltiin Pikkusankaria osteopaatin pöydälle! Minun toimintaani vauhditti tosin myös se, että pitkälle lomareissulle olisi kiva lähteä mahdollisimman oireettomien lasten kanssa… Ja tottakai, muistissani on ne mieltäalentavat viikot, kun järkyttäviä oireita on katsottu yritetään nyt selvitä vielä ilman muutoksia ja seuraillaan -mentaliteetilla. Sellaista tuskaa ei enää ikinä, jos mahdollista, kiitos.

Jotta liian helpolla ei tästäkään oirerytäkästä päästäisi, kehittyi Minimullistajalle yhtä yllättäen pahimmat iho-oireet koskaan. Vaippa-alue muuttui punaiseksi, todella kipeäksi, turvonneeksi ja haavaiseksi. Istuminen tekee hänellä kipeää ja vaippa täyttyy monen monta kertaa päivässä henkeähaukkovan pahalla sisällöllä. Yöt ovat menneet vaippaa vaihtaessa ja Minimullistajan auauauau!-valituksen lieventämisyrityksissä. Allergiaoireiden syy on edelleen mysteeri (ja mielessä on tietenkin ollut muitakin kuin allergiavaihtoehtoja). Minimullistajalle aloitimme heti vahvat maitohappobakteerit, ja toivomme nyt, että ruokavaliota ei tarvitsisi alkaa rajoittamaan. Meille tämmöinen tilanne on uudenlainen, sillä Minimullistajalla ei ole nyt ollenkaan refluksioireita, vaan ”pelkkää” ongelmaa suolistossa ja iholla. Aiemmin refluksioireet menivät melkein aina rinnakkain allergiaoireiden kanssa.

Tämä huonompi periodi olisi nyt kuitenkin voinut jäädä väliin, kun tässä elämässä sattumoisin on juuri tällä hetkellä vähän (tai vähän enemmänkin) muitakin terveydellisiä huolia. Huoh.