Luukut 13–24 (keskustelupohja vanhemmille)

Tämä kirjoitus jatkaa siitä, mihin ensimmäinen osa jäi.
Aiemmassa tekstissä kokosimme yhteen luukut 1–12: yhteinen suunta, läsnäolo, rajat, tunnetaidot, malli, yhteinen kasvatus, ruutuarki, uni, itsetunto, empatia, konfliktit ja kiintymyssuhde.

24 keskustelua kasvatuksesta – ensimmäisen puolikkaan oivallukset

Tässä postauksessa kuljemme luukut 13–24 – kalenterin toisen puolikkaan, jossa teemat syvenevät:
motivointi, vanhemman hyvinvointi, seksuaalikasvatus, kaverisuhteet, vastuu, tunnekieli, vapaus, oppiminen, luonto, juuret, perinteet ja itsenäistyminen.

Koko joulukalenteri elää ensin Instagramissa @emmianniinajansson, ja nämä blogitekstit kokoavat sisällön yhteen ja muuttavat sen keskustelupohjaksi vanhemmille.
Voitte valita yhden teeman viikossa, yhden kysymyksen illassa – tai palata näihin silloin, kun jokin aihe nousee ajankohtaiseksi.

Tarkoitus ei ole koskaan ollut olla täydellisempiä vanhempia,
vaan tulla tietoisemmiksi. 🤎

🎄 Luukku 13 – Palkitseminen & motivointi

Palkitseminen ja motivointi liittyvät siihen, miten lapsi oppii näkemään itsensä toimijana:
toimiiko hän siksi, että saa tarran, karkin tai kehun –
vai siksi, että hän huomaa: “minä pystyn, minä vaikutan”.

Ulkoiset palkinnot voivat olla pieni tuki liikkeellelähtöön, mutta jos ne vievät huomion kokonaan, sisäinen motivaatio hiipuu.
Siksi on tärkeää, että keskiöön nousee prosessi: yrittäminen, keskittyminen, uuden kokeileminen, ei pelkkä lopputulos.
Valinnanvapaus – edes pienissä asioissa – tukee tunnetta omasta toimijuudesta.

Keskustelukysymyksiä yhdessä:

• Milloin meidän perheessä palkitseminen on aidosti hyödyksi – ja milloin se kääntyy itse tekemistä vastaan?

• Kehummeko useammin lopputulosta vai ponnistelua? Millaisia lauseita haluaisimme käyttää enemmän?

• Missä arjen tilanteissa lapsi voisi saada lisää valinnanvapautta, jotta motivaatio kasvaa sisältäpäin?

🎄 Luukku 14 – Vanhemman oma hyvinvointi (myös ilman tukiverkkoa)

Usein vanhemman hyvinvoinnista puhutaan yksinolon kautta: omat illat, lomat, hetki ilman lapsia.
Monella ei kuitenkaan ole tukiverkkoa, joka mahdollistaisi säännöllisen “pois lähtemisen”.
Silti omaa hyvinvointia voi pitää yllä – myös keskellä arkea, lasten kanssa.

Hyvinvointi ei ole vain hiljainen huone, vaan myös tunne siitä, että arjessa on hetkiä, jotka tuntuvat omilta:
että tekeminen ei ole pelkkää velvollisuutta, vaan tuo edes pienen häivähdyksen keveyttä tai merkityksellisyyttä.
Yhteinen tekeminen voi samalla olla palauttavaa aikuiselle, kun tempo on oikea ja odotukset riittävän matalat.

Keskustelukysymyksiä yhdessä:

• Millaiset tekemiset tuovat minulle hyvää oloa myös lasten kanssa, eivät vain erillään heistä?

• Missä kohdassa arkea olisi mahdollista luoda pieni, toistuva “minun hetki”, vaikka ympärillä olisi muita?

• Miten voimme keventää arkea niin, ettei kaikki tunnu velvollisuudelta, vaan joukossa on myös mielekkäitä, palauttavia hetkiä?

🎄 Luukku 15 – Seksuaalikasvatus ikätasoisesti

Seksuaalikasvatus ei ole yksi iso, jännittävä “keskustelu”, vaan monia pieniä hetkiä, joissa lapsi oppii arvostamaan kehoaan, rajojaan ja uteliaisuuttaan.
Ikätasoinen puhe kehosta, yksityisyydestä, suostumuksesta ja tunteista ei vie lapselta viattomuutta – se vie pois häpeää ja hämmennystä.

Turvallinen aikuinen ei tarvitse täydellisiä vastauksia.
Tarvitaan rauhallinen sävy ja lupa kysyä:
“Hyvä kysymys. Puhutaan tästä yhdessä.”

Keskustelukysymyksiä yhdessä:

• Mitä haluamme kertoa lapselle eri ikävaiheissa – ja millä sanoilla, jotka tuntuvat meille luonnollisilta?

• Miten reagoimme, jos lapsi kysyy jostain meille vaikeasta aiheesta yllättävässä tilanteessa (kaupassa, kylässä, muiden kuullen)?

• Miten voimme opastaa lasta netissä: kuvat, yksityisyys, rajat, kenelle kerrotaan jos jokin tuntuu pahalta?

🎄 Luukku 16 – Kaverisuhteet & kiusaaminen

Kaverisuhteet ovat lapsen ensimmäinen suuri sosiaalinen peili: niissä näkyvät mukaan pääseminen, ulkopuolisuus, yhteys, riidat ja sovinto.
Lapsi ei ole “kiusaaja” tai “kiusattu” identiteettinä – hän on lapsi, joka toimii taitojensa, tunteidensa ja tilanteiden varassa.

Siksi on tärkeää, että kotona voi puhua kaveriasioista ilman, että kukaan leimautuu pysyvästi.
Aikuinen, joka kuuntelee säikähtämättä ja kysyy: “Kerro lisää, haluan ymmärtää”, on lapselle valtava turva.

Keskustelukysymyksiä yhdessä:

• Miten me puhumme kotona kiusaamisesta, ulkopuolisuudesta ja ryhmätilanteista – ja millaisen viestin lapsi siitä saa?

• Miten tuemme lasta sekä silloin, kun hänelle on tehty väärin, että silloin kun hän itse on mennyt toisen rajan yli?

• Millaisia konkreettisia toimintamalleja voimme harjoitella etukäteen (roolileikit, sanat, joilla voi asettaa rajan tai pyytää anteeksi)?

🎄 Luukku 17 – Kotityöt, vastuut & yhteinen arki

Kotityöt eivät ole pelkästään kodinhoitoa.
Ne ovat arjen “kasvatusympäristö”, jossa lapsi oppii pystyvyyttä, osallisuutta ja sitä, että hänen panoksellaan on merkitystä.
Tavoitteena ei ole tuottaa pieniä suorittajia, vaan tunnetta: “minä olen tärkeä osa tätä kotia.”

Yhdessä tehdessä kotityöt voivat olla myös hetki, jossa koko perhe hengittää samaan rytmiin.
Hiljaisesti, nauraen, musiikin kanssa – täydellisyys ei ole tavoite.

Keskustelukysymyksiä yhdessä:

• Mitä kotitöitä lapset jo osaavat, ja missä he voisivat harjoitella lisää kokemuksen “minä pystyn” vahvistamiseksi?

• Miltä tuntuisi, jos kotityöt olisivat enemmän “yhdessä tekemistä” kuin “suorituksia”?

• Miten varmistamme, ettei yksi aikuinen kanna näkymätöntä arjen kuormaa yksin?

🎄 Luukku 18 – Tunteiden näkyväksi tekeminen & tunnekieli

Tunteet ovat viestejä kehosta ja mielestä.
Kun niille löytyy sanoja, ne eivät enää toimi pelkkinä aaltoina, jotka vievät mukanaan, vaan asioina, joita voi vähän tarkastella: “tämä on pelkoa, tämä on hämmennystä, tämä on haikeutta”.

Tunnekieli ei synny yhdestä kirjasta tai taulusta seinällä, vaan toistuvista hetkistä, joissa aikuinen sanoittaa lempeästi:
“Kuulostaa siltä, että sinua harmittaa.”
“Näen, että jännittää.”
“Sun keho näyttää väsyneeltä.”

Keskustelukysymyksiä yhdessä:

• Kuinka paljon käytämme arjessa tunnesanoja (muutakin kuin “hyvä, huono, vihainen”)?

• Miten toimimme, kun lapsi ei löydä sanoja tai ei halua puhua – miten voimme silti olla läsnä?

• Voisiko perheelle sopia pieni päivittäinen “tunne-check”, vaikka yhden kysymyksen verran: päivän paras ja raskain hetki?

🎄 Luukku 19 – Vastuu & vapaus

Lapsi tarvitsee sekä vastuuta että vapautta.
Vapaus ilman vastuuta tuntuu hetken kevyeltä, mutta jättää tyhjäksi.
Vastuu ilman vapautta tuntuu taakalta.
Kasvu tapahtuu siinä välissä: kun aikuinen kantaa suuret vastuut ja jakaa lapselle pieniä, ikätasoisia vastuupaloja.

“Tästä päätän minä, tästä päätämme yhdessä, tästä sinä voit jo päättää.”
Tällä jaolla lapsi oppii, että hänen valinnoillaan on merkitystä – ja samalla tietää, ettei hän kanna liikaa.

Keskustelukysymyksiä yhdessä:

• Missä asioissa haluamme, että lapsi saa tehdä oikeita valintoja (tyyli, järjestys, vapaa-aika, kaverit) – ja missä aikuinen kantaa vielä päävastuun?

• Näkyykö meillä enemmän ulkoista kuuliaisuutta vai sisäistä vastuuta – tekeekö lapsi asioita pelon, palkkion vai ymmärryksen takia?

• Miten voisimme sanoittaa useammin: “tästä minä pidän huolen, tästä pidämme huolta yhdessä, tästä sinä voit jo huolehtia”?

🎄 Luukku 20 – Oppiminen, uteliaisuus & virheet

Oppiminen on epäsuora polku täynnä mutkia ja pysähdyksiä.
Virheet ovat osa sitä matkaa, eivät osoitus epäonnistumisesta.
Lapsi oppii suhtautumaan virheisiin pitkälti siitä, miten aikuinen reagoi:
kiristyykö keho, koveneeko ääni, tuleeko kiire korjata – vai näkyykö hetkessä myös uteliaisuus: “mitä tästä opittiin?”

Uteliaisuus on oppimisen moottori.
Se kysyy “miksi” silloinkin, kun aikuisella olisi kiire eteenpäin.
Se ansaitsee tilaa, vaikka se välillä hidastaa.

Keskustelukysymyksiä yhdessä:

• Miltä meidän tyypillinen reagointi lapsen virheeseen näyttää – eleissä, äänessä, sanoissa?

• Annammeko aidosti tilaa kokeilulle ja epäonnistumiselle, vai onko lopputuloksella liian suuri paino?

• Miten haluaisimme puhua virheistä: voiko niistä tulla “opetuksia”, joista päästetään yhdessä eteenpäin?

🎄 Luukku 21 – Luonto, liike & ulkoilu

Luonto ja ulkoilu eivät ole vain “reippailemista”.
Ne ovat mahdollisuus säädellä hermostoa, vaihtaa ympäristöä ja antaa keholle muuta tekemistä kuin istuminen.
Metsä, piha, puu, lätäkkö tai lähikatu voivat kaikki toimia paikkoina, joissa arjen kitka vähän hellittää.

Ulkoilu ei aina tunnu vanhemman omalta ajalta, mutta se voi silti olla kevyempi hetki, jos tempo on sopiva ja odotukset riittävän matalat.
Tärkeintä ei ole kilometrimäärä vaan se, että joskus vain mennään yhdessä ulos katsomaan, millaista siellä on tänään.

Keskustelukysymyksiä yhdessä:

• Kuinka usein olemme ulkona tai luonnossa – ja miltä se tuntuu juuri nyt: liian harvoin, sopivasti, liikaa velvollisuutena?

• Mitä kaikkea ulkoilu voi opettaa lapselle (odottamista, pettymyksen sietoa, kehon kuuntelua, riskin arviointia, iloa)?

• Miten voisimme tehdä ulkoilusta rutiinin, joka tuntuu enemmän mahdollisuudelta kuin projektilta?

🎄 Luukku 22 – Juuret & siivet (monikulttuurisuus & arvot)

Lapsi tarvitsee juuret ja siivet.
Juuret kertovat: “tässä on meidän tarina, kieli, tavat, historia, arvot.”
Siivet kertovat: “maailmassa on myös toisenlaisia tarinoita, ja ne ovat yhtä arvokkaita.”

Monikulttuurisuus ei ole vain erilaisia maita tai ihonvärejä, vaan tapa suhtautua ihmisiin, jotka eivät ole samanlaisia kuin me.
Se näkyy siinä, miten puhumme “muista” – niistä, joita emme tunne.
Lapsi oppii sivulauseista, eleistä ja reaktioista enemmän kuin valmiiksi mietityistä lauseista.

Keskustelukysymyksiä yhdessä:

• Millaiset ovat meidän juuret: mitä haluamme siirtää lapselle kielestä, tavoista, paikoista, tarinoista ja arvoista?

• Millä pienillä tavoilla voimme samalla avata “siipiä” – näyttää, että maailmassa on monenlaisia perheitä, kulttuureja ja tarinoita?

• Miten puhumme ihmisistä, jotka elävät eri tavalla kuin me – ja millaisen sävyn lapsi siitä poimii?

🎄 Luukku 23 – Juhlaperinteet & yhteiset hetket

Perinteet ovat toistuvia viestejä:
“tämä tulee takaisin joka vuosi – sinä kuulut tähän.”

Ne voivat olla suuria juhlia tai pieniä arkisia tekoja: sama iltasatu, sama ruoka, sama hassu lause jouluaattona.
Tärkeämpää kuin täydellinen toteutus on se, että jokin pysyy: lapsi voi nojata siihen, että “tämä hetki tulee taas”.

Perinteitä saa myös keventää, muokata ja jättää pois.
Perheen hyvinvointi on tärkeämpää kuin sääntö “näin on aina tehty”.

Keskustelukysymyksiä yhdessä:

• Mitkä juhla- tai arjen perinteet tuntuvat meille oikeasti merkityksellisiltä – eivät vain “pakollisilta”?

• Onko jokin perinne, joka lähinnä kuormittaa – ja mitä haluaisimme sen tilalle tai tilalle jättämisen tilalle?

• Miten lapset voivat olla mukana perinteen rakentamisessa – ideoilla, omilla pikkurutiineilla, vastuilla?

🎄 Luukku 24 – Tulevaisuuden taidot & itsenäistyminen

Itsenäistyminen ei ole yksittäinen irtiotto, vaan pitkä sarja pieniä harjoituksia.
Jokainen kerta, kun lapsi pakkaa oman laukkunsa, hoitaa pienen raha-asian, uskaltaa soittaa, sopii jotain kaverin kanssa tai pyytää apua – on pala tulevaisuuden taitoja.

Tulevaisuuden taidot ovat muutakin kuin opintomenestystä:
päätöksentekoa, pettymyksensietoa, omasta hyvinvoinnista huolehtimista, ihmissuhdetaitoja, kykyä tunnistaa omaa kuormitusta ja hakea tukea.

Aikuisen tehtävä on aluksi kantaa suurin vastuu,
sitten jakaa sitä vähitellen,
ja lopulta seistä taustalla muistutuksena: “sinä osaat jo paljon – ja saat silti palata.”

Keskustelukysymyksiä yhdessä:

• Mitä taitoja toivomme lapsen oppivan ennen kuin hän muuttaa joskus pois kotoa?

• Missä asioissa kannamme vielä hänen puolestaan liikaa – ja missä voisimme turvallisesti antaa pienen palan vastuuta lisää?

• Miten puhumme epävarmuudesta, virheistä ja keskeneräisyydestä niin, että aikuisuus ei näytä mahdottomalta suoritukselta, vaan inhimilliseltä polulta?

Lopuksi – mitä toinen puolikas opetti?

Kun katsoo luukkuja 13–24 yhdessä, niissä toistuu yksi ajatus:
lapsi ei kasva tyhjiössä.
Hän kasvaa arjessa, suhteessa, vuorovaikutuksessa –
niissä pienissä hetkissä, joissa me aikuiset joko kiirehdimme ohi tai pysähdymme hetkeksi.

Motivaatio, hyvinvointi, seksuaalikasvatus, kaverisuhteet, vastuu, tunnekieli, vapaus, oppiminen, luonto, juuret, perinteet ja itsenäistyminen –
ne kaikki ovat osa samaa tarinaa:
“Miten me elämme yhdessä niin, että jokainen saa kasvaa omaksi itsekseen?”

Kiitos, että kuljit tämän toisenkin puolikkaan mukana.
Koko kalenterin – luukut 1–24 – löydät Instagramistani @emmianniinajansson,
ja nämä kaksi blogitekstiä ovat täällä sinua varten aina, kun haluat palata keskustelemaan uudestaan.

Ehkä tärkein oivallus on lopulta tämä:
vanhemmuus ei ole sarja oikeita vastauksia,
vaan sarja rohkeita kysymyksiä. 🤎✨

Tänä jouluna halusin luoda jotain, mikä pysäyttää.
Jotain, mikä ei kilpaile lahjojen, kiireen tai odotusten kanssa.
Niin syntyi Instagramiini (@emmianniinajansson) 24 luukun joulukalenteri, jossa jokainen päivä avaa pienen keskustelun kasvatuksesta, tunteista ja perheen arvoista.

Tämän blogikirjoituksen tarkoitus on koota luukut 1–12 yhdeksi kokonaisuudeksi — ja tarjota teille vanhempina konkreettinen keskustelupohja, jonka ääreen pysähtyä yhdessä.
Ei oikeita vastauksia, ei kokeita läpäistäväksi — vain kysymyksiä, jotka avaavat sydäntä ja ajatusta ja luovat toivottavasti yhteisymmärrystä ja tilaa yhteiselle kasvulle.

Voitte vastata näihin yhdessä kahvikupin äärellä, iltarutiinin jälkeen tai kävelyllä.
Tai jokainen itsekseen — ja sitten jakaa oivallukset.

Tärkeintä on pysähtyä.
Ja aloittaa siitä, missä nyt olette. 🤎✨

🎄 LUUKKU 1 — Yhteinen suunta

Teeman avaus:
Arjessa on helppo ajautua eri suuntiin: toinen ohjaa arkea kalenterilla, toinen tunteella. Joskus huomaa vasta riitatilanteessa, ettei kasvatuksen perusta olekaan yhteinen. Yhteinen kompassi ei tarkoita samoja mielipiteitä — se tarkoittaa kykyä puhua niistä. Kasvatus ei ole käsikirja, vaan elävä keskustelu, jota kirjoitetaan joka päivä uudelleen.

Keskustelukysymykset:

1. Mitkä kolme arvoa ohjaavat meidän perhettä eniten?

2. Mitä toivomme, että lapsi oppii meiltä nimenomaan teoin?

3. Missä olemme jo hyvin linjassa – ja missä kohta kaipaa kirkastamista?

🎄 LUUKKU 2 — Aika & läsnäolo

Teeman avaus:
Aika on lahja, jota ei voi ostaa. Läsnäolo ei ole täydellistä keskittymistä, vaan sitä, että lapsi kokee olevansa tärkeä. Arjen kiireessä aikuisen mieli karkaa helposti, mutta lapsi aistii pienimmätkin vivahteet: katseen, sävyn, kosketuksen. Hetki, jossa olemme todella tässä, jää lapsen mieleen vielä vuosiksi.

Keskustelukysymykset:

1. Milloin viimeksi olimme läsnä ilman kiireen tunnetta?

2. Mikä rutiini tuo meille eniten yhteyttä arjessa?

3. Miltä meidän läsnäolo näyttää lapsen silmin?

🎄 LUUKKU 3 — Turvallisuus & rajat

Teeman avaus:
Rajat ovat turvaverkko, eivät muuri. Lapsi testaa rajoja nähdäkseen, pysyykö aikuinen. Rauhallinen ja perusteltu raja kertoo: “sä oot niin tärkeä, että haluan auttaa sua pysymään turvassa.” Kun säännöt ovat johdonmukaisia ja selitettyjä, lapsi uskaltaa liikkua, kokeilla ja erehtyä.

Keskustelukysymykset:

1. Mitkä rajat ovat meille tärkeimmät – ja miksi?

2. Osaammeko sanoittaa rajat “miksi”-lauseilla?

3. Milloin lapsi viimeksi testasi rajoja – ja mitä opimme siitä itse?

🎄 LUUKKU 4 — Tunnetaito

Teeman avaus:
Kun tunteelle löytyy nimi, sille löytyy myös paikka. Tunnetaito ei ole kiltteyttä, vaan kykyä huomata sisäisiä signaaleja ja toimia niiden kanssa. Aikuinen opettaa tunteita mallintamalla: miten palaamme yhteen riidan jälkeen, miten rauhoitumme, miten puhumme ääneen siitä, mitä tunnemme. Tämä yhteissäätely rakentaa lapselle turvaa.

Keskustelukysymykset:

1. Mitä tunteita meidän on vaikeinta sanoittaa?

2. Miten näytämme lapselle mallia rauhoittumisesta?

3. Milloin viimeksi sanoitimme oman tunteemme ääneen?

🎄 LUUKKU 5 — Mallintaminen

Teeman avaus:
Lapset oppivat siitä, mitä näkevät — eivät siitä, mitä sanomme. Aikuisen tapa pyytää anteeksi, suhtautua puhelimeen, hoitaa riita tai iloita onnistumisesta on lapselle tärkeämpi kuin mikään ohje. Todellinen malli näkyy silloin, kun kukaan ei katso.

Keskustelukysymykset:

1. Missä asioissa toivomme lapsen ottavan meistä mallia?

2. Miltä meidän riita- ja sovintotilanteemme näyttävät lapsen näkökulmasta?

3. Miten teemme korjausliikkeitä, kun oma hetki menee pieleen?

🎄 LUUKKU 6 — Yhteinen kasvatus (co-parenting)

Teeman avaus:
Lapsi tarvitsee yhden, selkeän linjan. Ei täydellistä yksimielisyyttä, vaan kokemusta siitä, että aikuiset ovat samalla puolella. Co-parenting on joukkuepeliä: signaaleja, sovittuja tapoja, lempeää korjaamista ja kykyä ratkaista erimielisyydet aikuisten kesken.

Keskustelukysymykset:

1. Missä olemme aina samalla linjalla?

2. Miten toimimme, jos olemme eri mieltä lapsen läsnä ollessa?

3. Miten voimme tukea toisiamme vanhempina vielä paremmin?

🎄 LUUKKU 7 — Ruutuaika & digikasvatus

Teeman avaus:
Ruutu ei ole vihollinen — se on väline. Turvallinen digimaailma syntyy yhdessä sovituista rajoista, avoimista keskusteluista ja aikuisen mallista. Kun raamit ovat selkeät, lapsi osaa säädellä omaa käyttöään paremmin ja tulee avun äärelle herkemmin, jos jokin tuntuu pahalta.

Keskustelukysymykset:

1. Mitkä ruutusäännöt ovat meille tärkeimpiä?

2. Miten mallinnamme omaa ruutukäyttäytymistämme?

3. Miten reagoimme, jos ruutu kuormittaa lasta?

🎄 LUUKKU 8 — Uni & palautuminen

Teeman avaus:
Uni rakentaa terveyden perustan. Lempeä, ennakoitava iltarutiini rauhoittaa koko perheen hermoston. Kun ilta kantaa, yö kantaa.

Keskustelukysymykset:

1. Millainen iltarutiini rauhoittaa meillä parhaiten?

2. Tarvitseeko joku perheessä enemmän unta kuin saa?

3. Miten aikuisen palautuminen näkyy arjessa?

🎄 LUUKKU 9 — Itsetunto & minäkuva

Teeman avaus:
Itsetunto syntyy arjen kohtaamisissa, pienistä “näen sinut” -hetkistä. Lapsi ei tarvitse ylisanoja vaan kokemusta siitä, että hänestä pidetään silloinkin, kun hän epäonnistuu. NVC-tyylinen kohtaaminen — havainto, tunne, tarve — rakentaa lapselle kokemuksen, että häntä ymmärretään.

Keskustelukysymykset:

1. Kehummeko enemmän prosessia vai lopputulosta?

2. Millaiset sanat tukevat lapsen sisäistä kompassia?

3. Miten kohtaamme lapsen epäonnistumisen lempeästi?

🎄 LUUKKU 10 — Empatia

Teeman avaus:
Empatia on taito, joka kasvaa tarinoista, pysähtymisestä ja siitä, että lapsen kokemuksille annetaan tilaa. Kun kysymme “mitä toinen olisi tarvinnut?”, lapsi oppii katsomaan maailmaa laajemmin. Iltasadut, arjen tilanteet ja rauhalliset keskustelut ovat parhaita harjoituskenttiä.

Keskustelukysymykset:

1. Missä arjen hetkissä voimme pysähtyä empatiaan?

2. Käytämmekö arjessa “mitä toinen olisi tarvinnut?” -kysymystä?

3. Milloin näimme lapsen tekevän jotain myötätuntoista?

🎄 LUUKKU 11 — Konfliktien ratkaisu

Teeman avaus:
Riita ei ole epäonnistuminen — se on harjoitus. Harjoitus kuuntelemisesta, kompromissista, rauhoittumisesta ja sovinnon rakentamisesta. “Minun vuoro / sinun vuoro” -malli antaa kaikille tilaa tulla kuulluiksi ja muistuttaa, että yhteys on tärkeämpi kuin voittaminen.

Keskustelukysymykset:

1. Millainen on meidän perheen tyypillinen “riidan kaari”?

2. Miten varmistamme, että jokainen tulee kuulluksi?

3. Miten sovinto aloitetaan meillä?

🎄 LUUKKU 12 — Kiintymyssuhde & turva

Teeman avaus:
Turva rakentuu pienistä, toistuvista rituaaleista: katseesta, kosketuksesta, sanoista, jotka toistuvat päivästä ja vuodesta toiseen. Lapsi tarvitsee aikuisen, joka reagoi, huomaa ja vastaa. Kiintymys ei ole suuri teko — se on satoja pieniä hetkiä.

Keskustelukysymykset:

1. Mitkä arjen rituaalit luovat meille eniten turvaa?

2. Miten reagoimme lapsen etsiessä lohtua tai yhteyttä?

3. Miltä oma varhaisen kiintymyksen kokemus vaikuttaa vanhemmuudessamme?

🌿 Lopuksi: pieni pysähdys puolimatkassa

Kun katsoo näitä luukkuja yhdessä, huomaa, että vanhemmuus on lopulta hyvin yksinkertaista — ei helppoa, mutta yksinkertaista.
Se on sarja kohtaamisia.
Se on tapa katsoa lasta.
Se on halu yrittää uudelleen joka päivä.

Jos haluat jatkaa matkaa luukkujen 13–24 mukana, löydät ne Instagramistani @emmianniinajansson, missä julkaisen jokaisen teeman päivä kerrallaan.
Joulun jälkeen kokoan myös toisen puolikkaan blogitekstiksi, jotta koko matka kulkee kauniisti yhtenä pakettina.

Kiitos kun pysähdyt.
Kiitos kun katsot uudella lempeydellä.
Ja kiitos kun kuljet tätä matkaa mukana. 🤎✨