Alkaa olla viimeiset päivät tehdä se: mennä koivun ääreen poran, pillin ja pullon kanssa ja valuttaa mahlaa juotavaksi! Meillä mies on jo muutamana vuonna valuttanut mahlaa. Se on raikasta, mutta hieman makeaa juomaa. Se on Suomen korvaaja kookosvedelle, ja hyvä korvaaja onkin. Mahlan keruuaika on tosi lyhyt näin keväisin (huhtikuussa), ja nyt kannattaa ehdottomasti suunnata puun juurelle, jos tätä juomaa aikoo tänä keväänä maistaa. Mahla sopii superhyvin saunajuomaksi, mutta se sopii ihan vaan vaikka veden korviikkeeksi tai drinkkien pohjaksi. Mahlan kerääminen on helppoa!

Näin keräät mahlan talteen

Valitse ensin sopiva koivu. Paksummasta rungosta tulee nestettä enemmän kuin sirommasta.

Koska joudut vahingoittamaan koivua, niin on hyvä ensin koskettaa koivua lempeästi ja pyytä tältä lupa mahlan keruuseen. Kuulostaa ehkä hassulta puuhalailuhippeilyltä, mutta se on kaunis ele, jolla voi kunnioittaa äiti maata ja luontoa sen antimista sekä sillä voi osoittaa myös arvostusta luontoa kohtaan. (p.s. Huhtikuussa, postauksen julkaisupäivänä 22.4 vietetään kansainvälistä Äiti Maan -päivää!)

Valitse yhtä paksu poranterä kuin pillisikin on. Näin pilli istuu porattuun reikään napakasti, eikä tapahtu vuotoa ohi pillin.

Aseta valitsemasi pullo koivun juurelle. (Ei siis ihan fyysisesti juurelle vaan viereen…) Mittaa silmämääräisesti pillin reiälle sopiva paikka puun rungosta niin, että pilli tulee uppoamaan noin 5 cm koivun sisään ja niin, että pillin toinen pää on mahdollisimman lähellä pullosi suuta, ellei jopa hiukan sen sisällä.

Poraa koivuun noin 5 cm syvä reikä hieman yläviistoon päin. Yritä saada poranterällä reiästä sahanpurut vedettyä pois, jotta ne eivät jää tukkimaan pillin suuta.

Työnnä pilli poraamaasi reikään ja varmista, että mahlaa valuu pulloon. Sitä tulee tipotellen ja saatkin luultavasti odottaa tunnin tai useammankin, ennen kuin pullosi on täyttynyt.

Samaa reikää voit hyödyntää niin kauan kuin sieltä tulee nestettä. Kun olet valuttanut riittävästi mahlaa poraamastasi reiästä, ota pilli pois ja laita reikään pillin paksuinen oksanpätkä, joka istuu reikään napakasti. Sen tarkoitus on estää turha mahlan hukkaan valuminen ja toimia ikään kuin laastarina paikaten tehdyn reiän.

Mahlaa saat myös koivun oksista. Voi katkaista esimerkiksi puukolla oksan ja laittaa pullon suoraan oksan päähän omalla patenttiratkaisullasi roikkumaan. Tähän pätee taas sama ohje, että mitä paksumpi oksa, sitä runsaampi mahlan virtaus.

Kun olet valmis mahlankeruussa, muista ottaa taas kädelläsi fyysinen kontakti koivuun ja kiittää tätä mahlansa antamisesta.

Mahlan nauttiminen

Mahla on juotava tuoreeltaan vuorokauden sisällä. Sitä on säilytettävä jääkaapissa, jos sitä ei nauti välittömästi. Mahlan voin myös pakastaa eli halutessasi voit nauttia mahlasta myös muulloinkin kuin keväällä.

Jos kuitenkin juot mahlan saman tien, niin kokeile raikkaana kesäjuomana puristaa mahlan sekaan sitruunaa tai nauti mahla tuoreiden mintunlehtien kera. Meillä myös lapset tykkäävät mahlasta.

Muistathan, että mahlan kerääminen ei kuulu jokamiehen oikeuksiin, joten varmistathan maanomistajalta ensin, että saat sitä kerätä, jos omalla tontilla ei koivuja kasva.

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: @emmianniinajansson / FB: @emmianniinablog

KATSASTA MYÖS NÄMÄ POSTAUKSET:

Söin istukkani synnytyksen jälkeen. Tiedätkö, mitä hyötyä siitä voi olla?

Vajaa vuosi Zinzinon ensimmäisestä rasvahappokoostumusmittauksesta – mitä selvisi toisesta mittauksesta?

Kermaisen pehmeä, kofeiiniton iltakahvi

Minä 20 vuotta sitten uskaliaani pyörien päällä

Siskoni lähetti minulle kuvan 20 vuoden takaa. Nähtyäni kuvan huokasin, sillä en ole uskaltautunut kahteenkymmeneen vuoteen rullaluistimiin! Voihan äitiys, olet tehnyt minusta herkän, välillä melko arankin ja erityisen itse(ja lasten)suojeluintoisen. Olen ollut melkoinen rämäpää nuoruudessani, mutta en todellakaan ole enää! Jokaisen lapsen myötä herkkyys on kasvanut ja asioita tipahdellut pois elämästäni. Nyt esittelen teille seitsemän sellaista asiaa. Kerro sinäkin toki, jos sinulle on käynyt samalla tavalla äitiyden myötä kuin minulle.

Näitä en tee enää!

1. Benji-hyppy ja muut korkeat hypyt. Siis huh huh, benji-hyppy olisi nykyään ihan kauhistus! Taisin olla 15-vuotias, kun uskataltauduin korkeuksista alas hyppäämään! En tekisi enää sellaista, vaikka maksettaisiin. Tuolloin 20 vuotta sitten maksoin siitä, että sain hypätä, hullua. Enää tuskin uskallan hypätä edes uimahallissa ponnarilta… 😀
2. Kauhuleffat, jännärit ja toimintaleffat. Joskus oltiin miehen kanssa leffa-addikteja, mutta nyt meidän taloudessa pyörii enää lähinnä lasten leffat silloin tällöin. 😀 Ei sillä, etteikö mieheni enää voisi katsella kauhuleffoja, jännäreitä tai toimintaleffoja, mutta minä en missään tapauksessa voi enää. Jos sattuisin hairahtumaan sellaiseen, ei uni tulisi moneen yöhön.
3. Rullaluistelu ja muut mielestäni riskaabelit urheilulajit. Joskus tykkäsin vauhdin hurmasta myös urheilussa, eli mm. rullaluistelin ja vesihiihdin, uuuuuh. Ei tulisi enää mieleenikään nämä lajit!
4. Liikennerajoistusten ylittäminen. Joskus sitä on tullut kokeiltua rajoja ja ylitetty ehkä vitosella nopeusrajoitus. Nyt hyvä kun uskallan ajaa sitä nopeutta, mikä on tien nopeusrajoitus… Jos olen kyydissä, varmistelen jatkuvasti, että mittari ei ylitä nopeusrajoitusta ja saatan siitä huolimatta sanoa, että ”ajetaanhan varovasti”.
5. Tuntemattoman kyytiin lähteminen, niin ja ylipäätään tuntemattomaan ihmiseen luottaminen. Muistan, kun olin joskus alle parikymppisenä mieheni kanssa vieraassa kaupungissa hotellilomalla, harrastin lenkkeilyä ja lähdin yksin aamulenkille läheiseen metsään. Luulin osaavani tien takaisin hotellille, mutta miten kävikään… Olin jossakin syvällä metsässä eikä ollut hajuakaan, miten pääsisin takaisin hotellille. Silloin kännykässäni ei ollut edes navigaatiota. Törmäsin metsästäjämieheen, joka tarjoitui kyyditsemään minut takaisin hotellille metsästysautollaan. Huh. Tällainen ei tulisi nykyään kuuloonkaan 😛
6. Pimeässä yksin liikkuminen. Enää en uskalla liikkua kotipihaa pidemmälle pimeällä kävellen.
7. Huvipuistolaitteet ja jopa keinuminen. Kaksikymmentä vuotta sitten sitä parempi oli huvipuistolaite, mitä hurjempi se oli. Mutta nyt… en uskalla edes katsoa, kun lapseni kiipeää karuselliin, saati että itse siihen kiipeisin. Siis voi apua, mitä minulle on tapahtunut! Suojeluvaistoni on suuuuuuri! Voitteko kuvitella, että myös puistossa keinuminenkin ottaa minua vatsanpohjasta, mutta sille siedätän itseäni joka kerta, kun lasten kanssa puistoillaan. Niiiiin herkäksi en aio sentään ryhtyä! 😀

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG: @emmianniinajansson / FB: @emmianniinablog

Lapsen ruutuaika loppuu ja kiukku alkaa – 5 vinkkiä ehkäisemään kiukku!

6 keinoa, joilla sekä vahvistat suhdetta lapseesi että kasvatat lapsesi luovuutta

15 kuvaa ja 15 ajatusta 15 vuotisen parisuhteen ajalta