Instagramissa vähän jo kiusasinkin seuraajiani kyselemällä, mitä ihmettä meidän ruokapöydän ääressä tapahtui eräänä iltana. Supermiehenihän siinä superjuttuja duunaili. Nyt hän kertoo näistä jutuista lisää tässä blogini ensimmäisessä vieraskynässä. Kirjoitus ei päädy blogiin sen takia, että olisimme hei meillä valvotaan -teemaan liittyen yökahteen asti valvoneet valmistaessamme kitkeriä taikalitkujamme, vaan ihan vain sen takia, että kokonaisvaltaiset ruoka- ja terveysjutut kuuluvat yhä kiinteämmin blogini intresseihin. Olemmehan me joutuneet lastemme allergioiden takia perehtymään todella laajasti kaikkeen, mikä liittyy ravitsemukseen.

Nyt on se aika vuodesta, kun luonto on herännyt henkiin ja erilaiset
siitepölyt vallanneet ilmatilan. Toisille tämä tietenkin tarkoittaa
turvonneita nenäonteloita, vetisiä silmiä ja kutinaa. Mutta
toiset, tai no, ainakin jotkut, ottavat tästä kaudesta kaiken irti
hieman toisella tavalla.

Laita siis lierihattu päähän, pakkaa Kånkeniin iso minigrippi
tai paperipussi ja lähde metsään. Etsi sieltä sopivan korkuinen
mänty, jonka oksiin pääset käsiksi ja poimi siitepölykukinnot
talteen. Nyt alkaa tosin olla jo kiire, koska männyn siitepölykausi
on juuri loppumaisillaan. Mutta kerkiät vielä!

Mutta miksi ihmeessä? Männyn siitepöly on todellista (kotimaista) superfoodia! Se
sisältää melkoisen cocktailin ravinteita kuten esim. A-, B1-, B2-,
B3-, B6-, D-, ja E-vitamiinia sekä beta-karoteenia, ja foolihappoa,
kalsiumia, kuparia, rautaa, mangaania, magnesiumia, fosforia,
kaliumia, seleeniä, silikonia, natriumia ja sinkkiä. Melkein
kolmannes siitepölyn painosta on proteiinia, sisältäen yli 20
aminohappoa ja kaikki 8 välttämätöntä aminohappoa. Lisäksi
siinä on Alfa-linoleenihappoa, androtestosteronia, antioksidantteja,
DHEA, kuituja, flavonoideja, ligniiniä, eläviä coentsyymejä,
MSM:ää, monosakkarideja, nukleiinihappoa, oleiinihappoa,
polysakkarideja ja tyydyttymättömiä rasvahappoja.

Oletan, että tässä vaihessa kävit jo juosten keräämässä pussin
täyteen – siispä on aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen: ravinteet
pitää saada muutettua mahdollisimman bioaktiiviseen muotoon.

Suuntaa seuraavaksi kohti lähihypermarkettiasi ja siellä valtion
juomakauppaan. Etsi käsiisi luomulaatuinen vodka, mieluiten 40%
alkoholia sisältävä. Lisäksi tarvitset suljettavan lasipullon tai
-astian, mielellään tummaa lasia, sekä muutamia pipettikärjellisiä
pikkupulloja. Tärkeää on, että et käytä Tupperwarea näihin
hommiin, vaan pitäydyt lasissa.

Vaihe kolmosessa valmistetaan varsinainen tuote. Siivoa männyn
siitepölykukinnoista ylimääräiset matkustajat pois ja mittaa
suunnilleen 1:1 siitepölyä ja vodkaa. Kaada ne lasipulloon, sulje
korkki tiiviisti ja ravista. Anna siitepölyn muhia 2-3 viikkoa
pullossa, mielellään vaikka pimeässä kaapissa. Ravistele pulloa
päivittäin. 

Alkoholi imee siitepölystä ravinteet itseensä. Parin viikon
päästä voit siivilöidä siitepölyt pois ja pullottaa tinktuuran
kätevämpiin annoskokoihin.

Aloita käyttö maltilla!

Ota pipettiin tinktuuraa ja kaada aluksi esim. 10 tippaa suuhusi.
Pidä tipat suussa 1-2 minuutia kielen alla, jonka jälkeen voit
nielaista litkun. Suussa pitämisellä maksimoit ravinteiden
imeytymisen, sillä ravinteet imeytyvät suun limakalvoilta suoraan
verenkiertoon.

Koska kyseessä on todella voimakas aine, on sen käyttöä syytä
jaksottaa. Yksi tapa on käyttää männyn siitepölyä 3 viikkoa,
jonka jälkeen pitää viikon tauon. Näin elimistö ei totu liikaa
siitepölyn vaikuttaviin aineisiin ja aineen teho ei kärsi.

Siitepölyistä voi siis olla jotain hyötyäkin. Hahaha.

Olen aina ajatellut, että olen aito.
Ja aidoksi minua usein kuvaillaankin. Kun mieheni piti kuvailla minua
jollakin, vain yhdellä sanalla, se oli aito. Kouluissa
selkälappuleikeissä minulle kirjoitettiin aika monta ”aito”-sanaa
ja viimeksi neuvolan terveydenhoitaja kysyi, kumpuaako aitouteni
meidän kokemistamme rankoista vuosista. Vastasin hänelle, että
ainakin nämä vuodet ovat jalostaneet aitouttani, mutta tuskin
täysin sitä synnyttänyt. Se, mitä aitous on ja mitä aitous
merkitsee eri tilanteissa, on mietityttänyt minua viime aikoina.
Viimeistään kuluneen viikonlopun aikana minä tajusin, että pystyn
olemaan (nykyään) aito missä seurassa tahansa. Se on äärimmäisen
vapauttava fiilis.

Aitous tarkoittaa minulle
rehellisyyttä itseni kanssa olemisessa. Aitous on minulle sitä,
että en esitä yhtään mitään, en itselleni enkä muillekaan.
Aitous on vapauden tunnetta. Aitous ei ole minulle sitä, että
pälpätän kaikille mahdollisille kadun vastaantulijoille kaikki
mahdolliset sen hetkiset kuulumiset ja vaadin mieheni olkapäätä
kolmeksi tunniksi joka ilta kyynelteni laskeutumispaikaksi. Aitous on
sitä, että uskallan halutessani tuoda tunteeni ja ajatukseni esille
juuri sillä hetkellä juuri niille ihmisille, jotka siinä
tilanteessa läsnä ovat, olipa se tilanne mikä tahansa. Pointtina
aitoudessa minun mielestäni on se, että toimin niin, kuin tuntuu
intuitiivisesti hyvältä toimia. Aina siis ei tunnu hyvältä kertoa
omista tunteista ja ajatuksista, vaan tuntuu paremmalta jättää ne
näyttämättä, esimerkiksi ollessa ilkeiden, itseriittoisten tai
sosiaalisesti epäkorrektien ihmisten kanssa tekemisissä (kai tämä
on jonkinlaista automaattista itsesuojeluvaistoa?). Mutta nykyään,
kuin itsestään, tunteeni pulpahtavat esille herkemmin kaikissa
muunlaisissa tilanteissa. Ne eivät jää epämääräiseksi möykyksi
sisälleni. Myös aidot ajatukseni soljuvat sanoiksi kuin itsestään.
Enkä puhu tässä nyt vain mistään superherkistä tilanteista, vaan ihan
kaikista tilanteista. 

Luulen, että tunteiden näyttämisen
ja omien ajatusten esille tuomisen oppiminen (siis aidosti itsenä oleminen)
ovat osa kulkemaani matkaa minuuteeni. Äitiyden rankalla matkalla on
ollut tässä projektissa suuri merkitys. Olen oikeasti oppinut
tuntemaan itseni paremmin, hyväksynyt itseni eri puolet ja
aktiivisesti kehittänyt niitä puolia, jotka mielestäni vaativat
viilausta, jotta minulla olisi itse kivempi olla itseni kanssa ja
jotta muilla olisi kivempi olla minun kanssani (ja nyt ei siis puhuta
sikspäkistä tai hauiksen ympärysmitasta). Kiitos lapsieni ja heidän kanssa kokemien haasteiden, olen alkanut elää
aidommin.

Konkreettinen esimerkki ja muistutus
itselleni autoudestani tapahtui viikonloppuna. Ystäväni oli
yökyläilemässä meillä ja muutama muu ystävä samaan aikaan
muuten vain vierailemassa tuona lauantaina. Pikkusankarilla oli
huonohko päivä refluksi-astma-siitepölyoireineen. Hän ei totellut
mitään, hän ei kiinnostunut mistään, hän ei
jaksanut keskittyä mihinkään. Hän toimi aivan vastoin
ohjeitani tunnista toiseen. Hän pyöri sohvalla kaikkien näiden
ystävieni keskellä kuin hyrrä muun muassa räkien heitä päin,
päästellen myös toisesta päästä asiattomia ääniä suoraan
ystävieni kasvoille ja puhuen todella levottomia juttuja. Hän töni
pikkuveljeään ja heitteli leluja. Niin kuin muun muassa. Muutamia
tunteja taisteltuani hänen kanssaan ja kaikkeni yrittäneenä
hermostuin ja kirjaimellisesti heitin hänet pihalle. 

Mitä olisin ennen tehnyt? Olisin
todennäköisesti yrittänyt parhaani mukaan niellä kiukkuni ja
harmitukseni tilanteesta ja alkanut puhua jostakin toisesta asiasta saadakseni
unohdettua koko tyhmän shown. En myöskään olisi kirjoittanut aiheesta
tänne. Mitä nyt tein? Lähdin hetkeksi toiseen huoneeseen
rauhoittumaan. Sitten tulin ystävieni keskelle kyyneleet silmissä.
Itkin, myönsin kovakouraisuuteni ja kerroin, miten ärsytykseni
pääsi valloilleen ja miten heikko olin tuona hetkenä. Kerroin,
miten vaikeaa vanhemmuus juuri tällaisina hetkinä on. Myönsin,
että en saa mitään kontrollia lapseeni hänen näin oireillessa.
Ja, tulin kirjoittamaan tänne tätä.

On huojentavaa tajuta, että pystyn
olemaan oma aito itseni melkein seurassa kuin seurassa. Koska aitous
ulottuu tietenkin myös niihin positiivisiin tunteisiin, osaan
näyttää myös ne helpommin. Olen huomannut, että aidot
positiiviset sanat tulevat kuin itsestään ulos suustani, kun
todella osaa olla läsnä hetkessä ja läsnä omassa kehossa. Usein
koen, että aitous on vahvuutta, vahvuutta olla oma itseni
niin hyvien kuin huonojenkin ominaisuuksieni kanssa.

Ajatuksiani aitoudesta voisin
kirjoittaa vielä paljon lisää (niin mielenkiintoinen aihe se on!),
mutta tämän tekstin tarkoitus oli nyt vain herättää myös teitä
muita miettimään, kuinka aitoja te pystytte arjessa olemaan. Tämän
tekstin kirjoittamiseen inspiroi eräs henkilö, joka totesi minulle:
”Sinun aitoudellasi on hämmentävä, positiivinen vaikutus
minuun.” Ja tällä hänen kommentillaan oli hämmentävä,
positiivinen vaikutus minuun. Kiitos Sinulle!

Jos aikuinen elämä on tällaista
oivallusten ilotulitusta, niin en malta odottaa, mitä kaikkia uusia
tajuamisia elämä tuokaan tullessaan!