Jos nyt, viiden ja puolen vuoden lastenhoitokokemuksella antaisin
neuvoja itselleni, tuoreelle äidille, joka raahaa hymyssä suin,
mutta silmät väsymyksestä kiinni painuen vauvaansa synnäriltä
kotiinsa, niin mitä ne olisivat?

Kodin ei tarvitse olla puolen millin tarkkuudella siivottu. Pikkusankarin vauvavuotena minä,
minä todellakin asettelin jokaikisen tavaran paikoilleen niin, että
pyörin sen ympärillä minuutin varmistaen, että paikka on varmasti
oikea. Ja minä, minä todellakin pesin pyykkiä silloinkin, kun
aivoni eivät osanneet edes erottaa, mikä siivouskaapin töniköistä
on pesuaine. Ei olisi tarvinnut. Ei todellakaan. Minä uuvutin
itseni.

Lapsen ei tarvise nukkua rattaissa, jos hän ei nuku siellä.
Simple as that. Minä itkin, kävelin, nostin vauvaa, itkin, kävelin,
nostin vauvaa, itkin, kävelin, nostin vauvaa. Monta tuntia putkeen, aurinkolasit silmilläni.
Olisin vain voinut hyväksyä sen, että vauva ei nuku rattaissa.
Helpommalla pääsen, kun pidän vauvaa rintarepussa ja sylissä kaikki uniajat.

Vauvan ei tarvitse syödä sitä yhtä ainoaa oikeaa sosetta, jos
se ei maistu. Vaikka neuvolasta ohjeistettaisiin aloitussose, sen ei
todellakaan tarvitse olla se. Minä syötin pojalleni väkisin
perunaa, koska se oli se aloitussose terkkarimme mukaan. Poika huusi
kauhusta, kun työnsin lusikkaa hänen suuhunsa, ja myöhemmin
paljastui, että peruna oli yksi pahimmista allergioiden ja refluksin aiheuttajista hänellä.

Jos sinusta tuntuu, että jokin on vialla, niin suurella
todennäköisyydellä jokin on vialla. Siitä huolimatta, että
lähipiiristä sanottaisiin mitä vain. Äidinvaisto ei ole koskaan minulla pettänyt. Sitä vaan pitää uskaltaa kuunnella.

Vauva ei itke muuten vain. Tämä on minun mielipiteeni. Vauva
itkee nälkää, janoa, läheisyyden kaipuuta, hermostusta, kipua,
kylmää, kuumaa, turhautuneisuutta… Mutta koskaan vauva ei itke
turhaan. Minun mielestäni itku on aina kutsu auttamaan. Silloin
vauva tarvitsee vanhempaa. Tavalla tai toisella.

Älä syö mitä vain vauvavuotena. Minulta ei siis heru suostumusta
einespitsa-sprite-munkki-ruokavalioon. Vaikka kuinka olisi väsynyt. Sillä,
mitä syö, on niin suuri vaikutus jaksamiseen, että järkevä
ruokailu on yksi niistä harvoista asioista, joista kannattaa yrittää
kaikkensa pitää kiinni myös vauvavuotena. Eikä se järkevä
ruokailu tarkoita kahden kuukauden reseptinmietintää ja maailman
terveellisimmän vihanneksen kaivuumatkaa Tiibetin maaperän alle.
(Ja tässä puhutaan nyt sekä niistä, jotka eivät joudu olemaan
imetysdieetillä että niistä, jotka joutuvat.)

Syö vitamiineja. Ruuan lisäksi purkista. Oikeasti, varsinkin jos imetät, tarvitset
vähintäänkin monivitamiinia ja d-vitamiinia. Oikeasti.

Kokeile elämää ilman kofeiinia. Tiedän, nyt monet
naurahtavat ja pyörittelevät päätään ja vannovat, että eivät
ikinäkoskaan pärjäisi vauvavuotta ilman kahvipannujen
tyhjentämistä kymmentä kertaa päivässä. Minä koen, että olen saanut jaksamisestani
tasaisemman ilman kofeiinia. (Juttujani kofeiinittomuudesta on muun muassa täällä ja täällä.)

Älä panikoidu, vaikka oma lapsi ei olekaan samassa ryömimis- ja jokelteluaikataulussa hiekkalaatikkojengin muiden pilttien kanssa.
Normaali oppimisskaala on oikeasti tosi, tosi iso. 

Oikeat ystävät jäävät viereesi. He eivät jätä. He haluavat auttaa.

Katso puolisoasi armollisesti. Ehkä hän yrittää ihan
kaikkensa, vaikka siltä ei aina näyttäisikään.

Johan tässä ollaan jo neljä vuotta bloggailtu, mutta päiväpostausta ei ole näkynyt, vaikka instassa päivittäin laittelenkin päiväntouhut -kuvia. Eräs ystäväni humoristisesti kuittaili minulle, että todellinen bloggaaja olen vasta sitten, kun päivä kanssamme -postaus on tehty ja hauiskuva blogiin laitettu. Tänään teen ne molemmat! 😀

En todellakaan kuljeta järkkäriä mukanani päivän menoissa, eikä se peruskotipäivänä löydy usein käteeni (vaikka se siinä lähihyllyllä kököttääkin), joten  nyt on tyytyminen tosi huonoihin, nopeisiin kännykkäräpsyihin, jotta edes jokunen kuvanpahanen tähän saataisiin. Lähtökohtaisesti olen niitä vastaan pahasia vastaan… 😉

0600 Havahdun johonkin ääneen, enkä saa unta, joten kiepsahdan miehen kainaloon. Nukahdan uudelleen.

0630 Mies nousee aamutoimilleen.

0700 Pikkusankari herää. Mies laittaa Pikkusankarille aamupalan. 

0720 Mies lähtee töihin ja laittaa Pikkusankarille lastenohjelman päälle.

0800 Herään ihanaan pään silittelyyn ja pusuhin. Pikkusankari kertoo, että hän kyllästyi ohjelmaan ja kävi herättämässä pikkuveljen. Yhdessä he sitten tulivat aamulahjojen (kangasriepujen sisälle kieputettujen lelujen) kanssa sänkyyni. Jäämme köllöttelemään. Lauleskelemme, pusuttelemme ja leikimme.

0900 Minimullistaja ja minä olemme syöneet aamupalan ja keittiö on siivottu. Leikimme piilosta ja jotain leikkiä, jonka nimi oli ”Mörökölli ei pääse rappusilta alas” -leikkiä (tämän jujua en ihan tajunnut, eikä meillä ole rappusia…, mutta mukana oltiin!). Kun pojat leikkivät hetken kaksin eläintarhaa, ähkin vieressä foamrollerilla.

1030 Mies tulee käymään kotona. Raihdin ja pesen pyykkiä.

1100 Mies puhuu paria tärkeää työpuhelua, ja minä yritän parhaani mukaan hiljentää Minimullistajaa, joka karjuu kakkakakkakakka olohuoneessa. 

1130 Syömme lounaan.

1200 Mies lähtee töihin. Pojat heiluttavat ikkunasta. Me jäämme riehumaan poikien kanssa kotiin. Teemme joitain sirkusliikkeitä ja Pikkusankari kertoilee tarinaa mielikuvitusketusta, joka asuu meidän sohvan alla. Pojat rakentavat meren tyynyistä ja peitoista sohvan viereen, ja hyppelevät kasaan pitäen nenästä kiinni. Varoittelen kivistä ja kyselen uimataidoista.

1300 Äitini tulee kylään.

1400 Juomme kahvit ja teet ja syömme välipalaa. Pojat pyytävät Mummoa lukemaan kirjan. Minä siivoan (taas!), ja äitini viihdyttää Pikkusankaria. Minimullistaja kipuaa tuon tuosta syliini. Pikkusankarilla on refluksioireita, ja annan hänelle Gavisconia. Saan lähetettyä muutaman tärkeän sähköpostin.

1500 Mummo lähtee kotiinsa, ja vie samalla Pikkusankarin muskariin. Me leikimme Minimullistajan kanssa pikkuautokisailua hetken. Sitten puemme (pakotamme) ulkovaatteet päälle ja lähdemme pihalle.

1630 Haemme Pikkusankarin muskarista ja menemme laskemaan mäkeä.

1700 Koska Pikkusankarin olo on jo parempi, päätämme lähteä salille. Vien pojat lapsiparkkiin ja kiiruhdan tekemään treeniä. 

1815 Lapsiparkin ikkunasta näen, että meno on aikamoista, joten jätän suihkun väliin ja haen lapset. 

1910 Kolme vessareissua, neljä karkaamista, kaksi pikkuhaaveria ja yksi tärkeän lapun katoamista (ja onneksi myös löytymistä) koettuamme olemme autolla. Mutta avain oli jäänyt johonkin. Avaimet löytyivät siitä kohdalta, jossa lähdin Minimullistajan perään, kun hän oli livahtamassa juuri alkaneeseen bodycombatiin mukaan… Minimullistaja talsii pihalle ilman pipoa, sillä en vaan jaksa taistella siitä yli kymmentä minuuttia.

1920 Olemme kotona, juuri ennen kuin mieskin saapui kotiin. Minä käyn suihkussa ja syömme iltaruuan kovien kiukkujen säestämänä.

2000 Mies pesee lasten kanssa hampaat. Minä lauleskelen lasten kanssa iltalauluja. Mies jää nukuttamaan pojat.

2045 Pojat nukkuvat. Me mietimme (taas kerran) kuumeisesti taloasiaa ja pidämme hot onlinea whatsupissa siskoni ja hänen miehensä kanssa talojutuista. Lämmitämme takkaa ja mies kokoaa uuden stigan (pitäähän molemmilla pojilla olla omat rattikelkat, enää ei yhdellä pärjää). Viestittelen ystävieni kanssa. Mietimme miehen kanssa seuraavien päivien aikatauluja ja juttelemme päivän kuulumisia. Syömme iltapalaa. Juomme yhdessä iltateet ja vaihdamme ehkä muutamat pusutkin.

2245 Mies menee nukkumaan. Minä jään kirjoittamaan tätä ja haen päälleni vielä muutaman kaulaliinankin, sillä ulkona lämpötila vain laskee…

2315 Suljen takan luukut ja menen nukkumaan.