Kuvittele tilanne, että elät maailmassa, jossa on tilaa vain yhdelle. On vain yksi tapa tehdä asioita. Vain yksi polku, jota voit kulkea. Vain tietynlaiset aiheet, mistä on soveliasta puhua. Vain yksi, joka päättää kaiken sinun puolestasi. Sinun tehtäväsi on yksinkertaisesti tehdä sitä, mitä sinulle sanotaan. Syödä sitä, mitä sinun eteesi tuodaan. Katsella, kuunnella ja jutella asioista, joita tämä järjestelmä sinulle tarjoaa eri kanaviensa kautta.

Heräät kellonsoittoon. Teet nopeasti aamutoimet. Viet lapset heidän iänsä mukaiseen järjestelmän määräämään lokeroon. Menet töihin, jossa suoritat sinulle määrättyjä tehtäviä. Syöt jossain välissä, jos ehdit, sitä mitä kaikki muutkin syövät. Sitä, mitä sinun kuuluu syödä. Palaat kotiin, väsyneenä. Katsot ja kuuntelet järjestelmän valitsemaa viihdettä. Menet nukkumaan.

Mitä tapahtuu, jos astut pois tältä polulta? Katsot hetken sivusta. Huomaat ajattelevasi, että mitä tapahtuu, jos teetkin jotain erilailla. Suljet silmäsi ja korvasi hetkeksi järjestelmälle. Ajattelet ihan itse. Tunnustelet, mitä sisimpäsi sanoo.

Alat näkemään asioita eri valossa. Näet asioiden läpi. Alat kyseenalaistamaan asioita. Ensin ihan omassa hiljaisuudessa. Huomaat säröjä. Virheitä. Tahattomia ja tahallisia. Alat epäilemään itsesäsi. Eihän järjestelmässä voi olla tahallisia virheitä, ajattelet. Asut takaisin polulle. Huokaset ehkä helpotuksesta. Jotenkin huomaat kuitenkin, että mikään ei tunnu enää entiseltä. Jatkat silti noudattamalla järjestelmää.

Huomaat poikkeavasi polulta usein ja yhä syvemmälle. Syvemmälle tuntemattomaan. Eteesi tulee esteitä. Esteitä, jotka peittävät näkökenttäsi hetkellisesti. Eteesi tulee suuntakylttejä, jotka vievät takaisin järjestelmän polulle. Jatkat niistä huolimatta yhä syvemmälle tuntemattomaan. Huomaat näkeväsi kylttejä matkan varrella, jotka ilmoittavat vaarasta ja rangaistuksista, jos et palaa polulle. Eteenpäin jatkamalla et ole enää järjestelmän turvassa. Menet yhä syvemmälle. Ohitat viimeisetkin esteet.

Sinun edessäsi häämöttää jotain, jota et ikimaailmassa osannut kuvitella. Näet sen kirkkaana ja selkeänä. Tunnet sen sisimmässäsi. Pystyt jopa koskettamaan sitä. Huomaat hymyileväsi. Itkeväsi. Olet vihainen. Olet onnellinen.

Miten ihmeessä osaat palata takaisin järjestelmään kertoaksesi näkemästäsi kaikille? Salliiko järjestelmä sinun edes kertoa tarinaasi?

Palaat takaisin. Et ole enää entisesi. Huomaat, että ihmiset kenelle puhut, eivät kuule sinua. Huomaat, että mielestäsi suorastaan järjettömät asiat toistuvat yhä uudestaan ja uudestaan järjestelmässä, eikä kukaan muu tunnu näkevän virhettä. Huomaat tietynlaisia kaavoja ihmisten käytöksessä. Huomaat, että on ihmisiä, jotka viihtyvät järjestelmässä. Huomaat ihmisiä, jotka valvovat, että järjestelmää noudatetaan. Mutta onneksi huomaat pikkuhiljaa myös ihmisiä, jotka ovat nähneet saman kuin sinä. Tiedät, että et ole yksin. Et ole vain kuvitellut kaikkea.

// Ramon

Asyra-mittaus on saatu yhteistyönä tähän blogitekstiin

Olen kärsinyt atooppisesta ihottumasta säännöllisen epäsäännöllisesti koko aikuisikäni. Ensimmäinen pahempi kausi tuli parikymppisenä, noin 10 vuotta sitten. Se kesti silloin suunnilleen kaksi vuotta ja meni itsestään ohi. Tai no ei ihan itsestään, käytinhän minä ihotautilääkärin määräämiä kolmannen asteen kortisonivoidetta sekä takrolimuusimonohydraattia pitkiä kuureja. Atopian laukaisijaksi epäiltiin valtavaa altistusta kissanhilseelle ja -karvalle. Tämä liittyi silloiseen työhöni. Prick-testikin osoitti tuolloin melko voimakkaan reaktion kissalle. Testistä löytyi myös useat siitepöly-yliherkkyydet, mutta ruoka-aineallergioita siellä ei näkynyt.

Kun tämä ensimmäinen ihottumajakso rauhoittui, olin käytännössä oireeton viisi-kuusi vuotta. Kolme vuotta sitten joulukuussa alkoi toinen aalto. Sain kasvoihini pienen ihottumaläiskän, joka ei meinannut lähteä millään pois. Sitten sitä alkoi tulemaan muuallekin ihottumalle tavanomaisiin paikkoihin, kuten taipeisiin, sekä silmien ympärille. Eikä se ole loppunut vieläkään kolmen vuoden jälkeen!

Jouduin jälleen mennä ihotautilääkärin luo puolitoista vuotta sitten, jotta saisin riittävän tehokkaat rasvat hoitamaan ihottumaa. Teimme laajan prick-testin, josta löytyi edelleen siitepöly- ja kissayliherkkyydet. Ainoa ruoka-aine, mistä tuli hivenen suurempi pampula käsivarteen oli hasselpähkinä. Ihotautilääkärini lohduton tuomio oli vain, että ”Atooppiselle ihottumalle vain ei voi mitään. Sen kanssa on opittava elämään. Säännöllinen ihon rasvaus on ainoa, mitä voi tehdä. Ruokavaliota ei ole syytä rajoittaa mitenkään.”

Se, mikä tässä nykyisessä jaksossa on erilaista, on se että olen tehnyt viimeisen neljän vuoden aikana merkittävän ruokavaliomuutoksen. Aikaisemmin käytin runsaasti maito- ja viljatuotteita ja noudatin jokseenkin yleisiä ravitsemussuosituksia, tosin sokeria tuli syötyä paljon yli suositusten. Nykyisin syön 90-prosenttisesti luomuruokaa, noudatan gluteenitonta ruokavaliota, eikä meille edes ole tavallista sokeria kotona. Valmistan käytännössä kaiken ruokani itse parhaimmista raaka-aineista, mitä on saatavilla. Syön paljon rasvaisempaa ruokaa kuin aikaisemmin. Syön vitamiineja ja hivenaineita ravintolisinä.

Itse uskon siihen, että usein ihottuman voi linkittää jollain tavalla suoliston huonoon kuntoon. Olen jo jonkin aikaa kokeillut rajoittaa erilaisia juttuja ruokavaliossani, kuten kananmunia, koisokasveja, maitotuotteita, viljoja, pähkinöitä yms., mutta missään vaiheessa ei ole tullut selkeyttä, että onko joku edellä mainituista epäsopiva minulle vai ei. Suunnittelin pitkään, että olisin mennyt seuraavaksi IgG-testiin selvittämään ruoka-aine yliherkkyyksiä, mutta testien tyyris hinta on ollut tähän asti esteenä. Sitten kuulin muutaman tuttuni kautta, että he olivat saaneet paljon apua Asyra-mittauksesta vastaavanlaisien vaivojen kanssa taisteluun.

Asyra-mittaus

Asyra-mittaus perustuu sähkömagneettiseen värähtelyyn. Asyralla on hieman samanlainen toimintaperiaate kuin valheenpaljastimella. Laitteen mittausmenetelmässä on elementtejä kiinalaisesta lääketieteestä ja homeopatiasta. Asyralla voi mitata monia asioita kehossa, mm. vitamiini-, hivenaine- ja rasvahappotasot, allergiat ja ruoka-aineyliherkkyydet sekä erilaisia aineenvaihdunnan häiriötiloja. Asyralla etsitään kehosta epätasapainotiloja. Käytännössä mittaus tapahtuu niin, että mitattava ottaa käsiinsä metalliset kapulat ja jopa alle minuutissa laite on suorittanut mittauksensa. Sitten terapeutilla on dataa, josta hän voi tehdä tulkintoja, sekä tulosten perusteella mahdollisesti suositella ravintolisiä tai muita korjaavia toimenpiteitä.

Asyra ei ole perinteinen työkalu esimerkiksi sairauden diagnosointiin, vaan pikemminkin sillä saa kokonaisvaltaisen kuvan ihmisen (potilaan) tilanteesta ja näin ollen häntä voidaan hoitaa myös kokonaisvaltaisemmin.

Asyran tulokset

Ruoka-aineet jaettiin tuloksissani kahteen ryhmään: kehoa heikentäviin (usein vasta-ainetuotantoa) ja ärsyttäviin (huonosti sulaviin). Sain ohjeeksi poistaa ruokavaliostani viikoksi seuraavat ruoka-aineet: kumina, oliivi, pintopavut, mausteneilikka, aprikoosi, retiisi, lampaanliha, saksanpähkinä ja glukoosifruktoosisiirappi. Nämä sain palauttaa viikon kuluttua. Tämän tarkoitus oli rauhoittaa suolistoa poistamalla sitä ärsyttäviä ruokia.

Neljäksi viikoksi jouduin poistamaan aspartaamin, taimenen, parapähkinän, riisisiirapin, ruijanpallaksen, kesäkurpitsan, kananmunan valkuaisen, maapähkinän, cheddarjuuston, kidneypavut, luumun, omenan, miekkakalan, keräkaalin, makadamiapähkinän, speltvehnän, päärynän, lohen, natriumsulfaatin E514 ja stevian. Neljän viikon jälkeen jokainen ruoka-aine tuli testata yksitellen, jotta voisi olla varma niiden sopivuudesta.

Samaan aikaan, kun aloitin kyseisen eliminaatiodieetin, hoidin ihoni kuntoon vahvoilla rasvoilla. Kahden viikon jälkeen olin hetken käytännössä oireeton, mutta sitten oireet palasivat pikkuhiljaa. Olin 8 viikkoa syömättä molempien listojen ruoka-aineita. Ainoastaan kahtena päivänä, kun en tehnyt jokaista ateriaani itse vaan otin kahvilasta gluteenittoman leivän, saatoin altistua kananmunan valkuaiselle.

Johtopäätökset

Vaikka edelleen uskon, että atopiani perimmäisen syyn voi ainakin osin jäljittää suolistooni, joudun vielä jatkamaan salapoliisin työtä. Asyrasta ei ollut ihottumani syyn löytämiselle suoranaista hyötyä. Kuten aikaisemmin kerroin, elin ensimmäisen ihottumajakson jälkeen viitisen vuotta oireettomasti ja tuona aikana en rajoittanut ruokavaliotani millään tavalla, eikä ruoan laatu ollut opiskelijabudjetilla elellessä millään tavalla edes kohtalaista (nykyiseen verrattuna).

Nyt kun keskustelin tilanteestani Ravintoevitan asiantuntijan Eeva-Maria Varpion kanssa, heitti hän keskusteluun ohimennen yhden asiakastapauksen, jossa vastaavanlaisen ihottumaongelman aiheuttajaksi todettiin parasiitti suolistossa. Se tarina osui ja upposi. Olen pitkään vitsaillut, että minulla on varmaan joku lapamato tai vastaava, koska olen ollut koko aikuisikäni hoikka vartaloltani. Olen pystynyt käytännössä syömään niin paljon kuin haluan, sitä mitä haluan, ilman lihomisen pelkoa. Toisaalta en ole myöskään kartuttanut lihasmassaa kehooni juurikaan viimeisen kymmenen vuoden aikana, vaikka olen treenaillut salilla käytännössä koko tuon ajan keskimäärin kolme, ajoittain jopa neljä-viisi kertaa viikossa ja syönyt niin, että olisi voinut olettaa hieman massaa tarttuvan.

Täytynee varmaankin lähteä etsimään syypäätä hieman isommalla suurennuslasilla ja laajemmilla hakukriteereillä. Tulen kirjoittamaan jatko-osan, kun olen selvittelyt asiaa eteenpäin.

// Ramon

Lähteet:

http://www.asyra.co.uk/understanding-asyra-testing/

http://www.ravintoevita.fi/asyra.html