Pidän sinusta tiukasti kiinni, rutistan ja silitän.
Katson ihaillen silmiäsi, jotka maailmaa niin kysyvästi havainnoivat.
Suljen kätesi omien kämmenteni huomaan. Kätesi, joka joskus oli pieni vastasyntyneen yhteenpuristettu hentoinen nyrkki.
Kuuntelen jokaista kertomaasi sanaa. Haluan painaa niistä jokaikisen mieleeni.

Toisaalta en tahdo päästää sinusta irti, toisaalta tahdon, koska halusi on kova päästä tutkimaan maailmaa.

Niin pieni, niin iso.

Toivon, että käteni voisivat aina olla sinun suojanasi. Pidä mielessäsi sanani ja lupaukseni. Seison jokaisen sanani takana ja pidän jokaisen lupaukseni.

Lapseni, teitä minä rakastan. Rakastan niin paljon.

Olen ymmärtänyt, että jätän teihin jäljet. Tahdon, että ne jäljet ovat hyvät.

Syksy. Luopuminen. Kaipaus.

Syksy saa minun herkkyyteni eri tavalla esille. Loppukesänä on isäni syntymäpäivä. Silloin on isäni kuolemapäivä. On myös keskimmäiseni syntymäpäivä. Ja on minun syntymäpäiväni. On isänpäivä. On joulu saapumassa. Syksy saa minut ajoittain mietteliääksi, ja samaan aikaan niin surulliseksi ja niin kiitolliseksi. Olen niin surullinen, että isäni ei ole meidän kanssamme, mutta samaan aikaan olen niin kiitollinen tästä kaikesta, mitä minulla vielä on. Teitä, jotka täällä olette, rakastan niin voimalla ja täysillä kuin vain mahdollista. Ja minun isäni kädet, ne jatkavat suojelua tuolla jossakin.

// Emmi

Yhteistyössä Foodinin kanssa

Meidän blogista löytyy raakaherkkuja ja biohakkereiden tavoin viimeiseen vaiheeseen asti hiottuja erikoisempia ruokakokeiluja. Toisaalta lukijakunta on todennäköisesti sen verran laajalle levittäytynyt ruokamieltymyksissään, että on kiva välillä jakaa näitä perinteisempiäkin herkkuja. Olettekin varmaan sen jo huomanneet? 🙂

Meidän Mummo rakastaa leipomista ja melkeinpä joka kerta, kun kaarramme automme Mummolaan, löytyy sieltä uunituoreita herkkuja. Olemme onnekkaita! 🙂 Välillä siis mennään Mummon ohjeilla perinneherkuissa, välillä kehitellään itse jotakin erikoisempaa, ja välillä muokkaillaan yhdessä Mummon kanssa välimuotoja näistä kahdesta. Tänä syksynä myös meidän esikoinen on innostunut ruuanlaitosta ja leivonnasta ja hän hyvin omatoimisesti leivoskeleekin pitsoja, piirakoita, banaanilettuja, pullia ja sämpylöitä. Jos leivinpaperi sattuu loppumaan, hän reippaasti pyöräilee sen kolmen kilometrin päässä olevaan lähikauppaan hakemaan. Toivonkin, että tämä innostus saisi jatkua 😀

Mutta nyt tämän postauksen reseptiin: kääretorttuun!

Gluteeniton kääretorttu

3 kananmunaa

1,5dl sokeria (+ sokeria leivinpaperin päälle)

1dl vaaleaa riisijauhoa

0,5dl perunajauhoa

1tl leivinjauhoa

täyte:

1dl kermaa

1dl rahkaa

50g tummaa suklaata (voit käyttää tämän sijaan 2rkl kaakaojauhetta jos tahdot)

makusi mukaan hilloa tai marjoja

makeutukseen kookossokeria, jos tahdot (riippuu laitatko hilloa/marjoja)

ripaus vaniljajauhetta

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Lisää kuivat aineet ja sekoita. Paista 180 asteessa noin 8-10 minuuttia. Kumoa jäähtymään sokeroidun leivinpaperin päälle. (Kookossokeri on mielestäni ihana valinta leivinpaperin päälle laitettavaksi, sillä siinä on kauniin kultainen väri)

Tee täyte: vatkaa kerma, sekoita siihen rahka ja sulatettu suklaa/kaakaojauhe, mahdolliset marjat/hillo sekä vaniljajauhe. Levitä jäähtyneelle levylle, kääri rullalle ja tarjoile kylmänä.

Kauniita aurinkoisia päiviä kaikille! Nautiskellaan joka päivä upeasta säästä, ihanasta ruuasta ja parhaasta seurasta, eikö!