Nyt minä vihdoin pääsen kirjoittamaan teillekin tästä huikeasta jutusta, mikä minulla pian starttaa! Instagramissani tästä jo kerroinkin, mutta nyt on aika alkaa kirjoittamaan tästä asiasta myös täällä blogissakin – pääsette meinaan jakamaan jotakin tosi henkilökohtaista kanssani… Minä aloitan Helsingin seudun kesäyliopiston kautta ratkaisukeskeisen neuropsykiatrisen valmentajan koulutuksen, jonka järjestää KirsiConsulting Oy. Seuraavan puolen vuoden ajan minä jaan omaa henkilökohtaista opiskelupolkuani teidän blogini lukijoiden kanssa. Tästä tulee niin jännää, kivaa ja ihanaa!

Mikä on NEPSY-valmentaja?

Neuropsykiatrisen valmentajan koulutus on tarkoitettu vähintään toisen asteen sosiaali-, terveys- tai kasvatusalan tutkinnon suorittaneille, jotka toimivat erityislasten, -nuorten ja -aikuisten parissa. Koulutukseen voi siis hakeutua aikalailla eri lähtökohdissa olevia ihmisiä, mutta kaikilla, jotka koulukseen tulevat, on varmasti suuri motivaatio oppia lisää sellaisten ihmisten kanssa toimimisesta, jotka omaavat toiminnanohjauksen vaikeuksia ja/tai neuropykiatrisia oireyhtymiä. Neuropsykiatrinen valmentaja voi toimia valmentajana esimerkiksi henkilöille, joilla on ADHD/ADD tai Aspergerin oireyhtymä tai jotka ovat mielenterveys- tai päihdekuntoutujia tai muita puutteellisia toiminnanohjauksen taitoja omaavia lapsia, nuoria tai aikuisia. Valmennuksen tavoitteeksi on määritelty arjen- ja elämänhallinnan taitojen ja uusien myönteisten toimintatapojen kehittymisen tukeminen sekä samalla myönteisen elämänpolun rakentamisen tukeminen.

Koulutuskuvauksessa on lueteltu 11 erilaista koulutussisältöä. Valitsin niistä viisi minua eniten kiinnostavinta teille kerrottavaksi. Ne ovat toiminnanohjauksen taitojen merkitys koulu- ja työelämässä, perheessä sekä työelämässä, ratkaisukeskeisen toimintatavan ja positiivisen psykologian perusteet, arvostavan vuorovaikutuksen perusteet, ratkaisu- ja voimavarakeskeisen menetelmiä ja harjoituksia sekä neuropsykiatrisen valmennuksen erityispiirteet.

Koulutus tulee haastamaan minut myös arjen järjestelyn osalta: lähiopiskelujaksojen lisäksi on itsenäistä opiskelua etäjaksoilla. Nämä etäjaksot sisältävät mm. käytäntöön soveltamista, välitehtäviä, perehtymistä alan kirjallisuuteen, reflektointia, vertaisryhmätyöskentelyä ja harjoittelua. Ei siis mikä tahansa läpihuutojuttu tämä tule minulle olemaan! Toisaalta koen olevani melko aikaansaava, joten eiköhän tämäkin järjesty hyvin, kunhan vain laittaa asiat prioriteettilistaan ja noudattaa sitä. Toki tämä vaatii hieman joustoa myös mieheltä hänen etätyöviikkoinaan.

Miksi minä valitsin juuri tämän koulutuksen?

Yksinkertaisuudessaan: tajuttuani, että minähän oikeasti voin hakeutua tähän koulutukseen koulutuspohjani perusteella, niin se oli menoa 😀 Olin kyllä kuullut etäisesti puhuttavan tästä koulutuksesta, mutta oletin aina, että se vaatii enemmän kuin yhteiskuntatieteiden maisterin paperit. No, onneksi ihana ystäväni tästä minulle vinkkasi sillä tyylillä, että ”Emmi, tämä voisi olla sinun juttusi!”. Ja niin Sari oli oikeassa – kiitos vielä Sari sinulle koulutuksen esiinnostamisesta ja NLP-ope Reetta koulutukseen hakeutumiseen kannustamisesta 🙂 Vaikka en ole koulutusta vielä aloittanutkaan, koen jo nyt koulutuksen olevan ihan minun juttuni!

Te, ketkä tiedätte hieman työkuvioistani, ihmettelette varmaan, että enhän minä tällä hetkellä työskentele erityisominaisuuksia omaavien ihmisten kanssa, että miksi siis lähdin tähän koulutukseen mukaan. Voin raottaa teille seuraavaksi hieman verhoa tulevaisuuden unelmiini. Tällä hetkellä unelmani on olla yrittäjä, joka edistää lasten ja aikuisten välistä kommunikaatiota ja vuorovaikutusta oman osaamiseni kautta. Osaamiseeni kuuluvat tällä hetkellä opinnot yliopistossa (YTM pääaineena sosiaalityö ja sivuaineena psykologia), työkokemukseni sosiaalityössä, NLP Associate Trainer-koulutus sekä vertaistuellinen puoli, joka kumpuaa vaikeuksista omien lasteni kanssa menneinä vaikeina vuosian (käytöshäiriöt, sensorisen integraation ongelmat, Asperger-epäily jne.). Tähän yhdistelmään sopii täydellisesti neuropsykiatrisen valmentajan koulutus. Tarkoitukseni ei ole tulevaisuudessa toimia vain erityislasten ja heidän perheidensä kanssa, vaan ehdottomasti kaikenlaisten perheiden! Koen kuitenkin, että tämä koulutus sopii täydellisesti minulle ja ammattitaitooni, vaikka en tekisikään rajauksia erityisyyteen tai normaaliuteen. Raja on välillä niin häilyvä, että koulutus antaa varmasti paljon apuja myös ei-erityisten lasten kanssa toimimiseen.

Miksi KirsiConsulting ja miksi yhteistyö?

KirsiConsulting valikoitui koulutuksen järjestäjäksi ihan vain siitä syystä, että olin kuullut siitä niin paljon hyvää ihmisiltä, jotka olivat käyneet ko. yrityksen koulutuksissa. Luotin suosittelijoihin täysin. Se, miksi tulen nyt avaamaan koko henkilökohtaista prosessiani täällä blogissa kuukausittain, on yhteistyön ansiota. KirsiConsulting-yrityksen perustaja etsi henkilöä, joka olisi halukas ja kykeneväinen kirjoittamaan opiskeluprosessin auki, ja minä kun rakastan kirjoittamista, niin olin valmis tarjoamaan omaa työtäni siihen toiveeseen. Kun kohtasimme Kirsin kanssa, oli yhteistyö sinetöity – useinkaan en ole törmännyt niin ihanaan työilmapiiriin kuin tuolla yrityksessä vieraillessa koin. Juttelumme lomassa sain myös tietää asioita, jotka vakuuttivat minua lisää: Kirsi on ollut itse tuomassa koulutusta Suomeen ja hän on suunnitellut ensimmäiset opetussuunnitelmat. Tapaamisemme jälkeen tiesin heti, että yhteistyö on oikea päätös.

Tervetuloa siis matkaan mukaani!

// Emmi

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG @skribentti  / FB @readysteadyflowblog

Mies lähti tiistaina työmatkalle ja isommat pojat eskariin ja kouluun! Niin se yhteinen kaksiviikkoinen sujahti. Kirjoittelin loman alussa postauksen, sen voit lukea täältä: Ajatuksia alkavasta yhteisestä lomastamme. Mitäs me sitten puuhastelimme lomallamme? Instagramiani seuraavat varmasti pysyivät jonkin verran kärryillä menoistamme, mutta teille blogin seuraajille avaan menojamme nyt myös hieman 🙂

Mökille

Miehen ensimmäisenä lomapäivänä pakkailimme mökkireissua varten, ja toisena lomapäivänä suuntasimme automme kohti keski-Suomen mökkiä. Emme tienneet, kuinka kauan mökillä tulemme olemaan, mutta tavoittelimme viikkoa 😉 Vähempi aika voisi tuntua turhalta, kun ottaa huomioon pakkausruljanssin ja viiden tunnin matkan suuntaansa. No, reilun viikon me sitten olimmekin reissun päällä.

Mökillä ollessa sää ei ollut aivan ihanteellinen ainakaan vesileikkejä ajatellen. Ja niitä varten me oikeastaan mökille aina mennään… 😀 Pahimmillaan vesi oli vain +13 ja korkeimmillaankin vain +17. Ilma seilasi yleensä siinä +15 kohdilla… Kuopus ei suostunut kastautumaan ollenkaan, keskimmäinen oli hieman uskaliaampi, ja esikoinen sitten se rohkein. Vaikka ei esikoinenkaan montaa minuuttia päivässä vedessä viihtynyt 😀

Tehtiin sitten mökillä kaikenlaista muuta, mitä keksittiin: kerättiin mustikoita, sukuloitiin, käytiin vaeltamassa, veneiltiin, pelattiin korttipelejä, käytiin kävelyllä, uitettiin kaarnaveneitä, leikittiin, kuunneltiin äänisatuja (kirjat jäivät vahingossa kotiin…) ja pidettiin tanssibileitä mökin terassilla. No, kaikesta huolimatta aika kävi pitkäksi ja vain kolmen mökkipäivän jälkeen lähdettiin Kuopioon viikonlopuksi ystäväperheemme luokse.

Kuopiossa ja jyväskylässä

Kuopiossa viihdyttiin kaksi yötä. Kävimme yhdessä Kuopion satamassa perhetapahtumassa, syötiin mutakakkua esikoisen synttäreiden kunniaksi, leikittiin sisällä ja ulkona (Kuopion leikkipuistot ovat ihan eri sfääriä kuin meidän kaupungin!) ja vietettiin vain rentoa aikaa rakkaiden ystävien kanssa. Me kävimme naisporukalla kävelyllä ja jopa Kuopion uudessa Saana-nimisessä spassa, jossa on makea maisema Kallavedelle (uskallettiin jopa kaksi kertaa ystäväni kanssa hyiseen Kallaveteen pulahtaa!). Voin kyllä suositella mestaa vaihtoehtona baari-illalle, tykkäsin! Miehet saivat toisen illan olla kahden – ja he valitsivat kalastuksen. Sieltä he saapuivat yöllä kalasaaliin kanssa 🙂

Kuopion reissun jälkeen pari päivää viihdyttiin mökillä, ja sitten päätimmekin jo lähteä kotiin. Lähdimme liikkeelle kahdentoista aikaan ja ajoimme Jyväskylään Laajilkseen. Me kävimme esikoisen kanssa Visit Jyväskylän kutsumana viettämässä kesäkuussa viikonlopun Jyväskylässä, ja silloin kävimme testaamassa tuon Laajiksen (tässä teksti tuosta käynnistä: KLIK!). Se jäi esikoisen mieleen silloin vahvasti, ja hän ehdottomasti tahtoi sinne uudestaan. Niinpä toteutimme hänen toiveensa. Tässä on muuten yksi hyvä esimerkki toimivasta blogiyhteistyöstä: Saimme ensin itse kokeilla blogiyhteistyönä palvelua, johon sitten ihastuimme, ja palasimme maksavina asiakkaina takaisin. Näin on käynyt minulla monia kertoja eri tuotteiden ja palveluiden kanssa – ja tämä kertoo minulle bloggaajana, että olen onnistunut valitsemaan blogiyhteistyöt minulle sopiviksi tai että pr-toimisto on onnistunut lähettämään minulle sellaisen tuotteen pr-lahjana, jonka myöhemmin olen itsekin ostanut ihastuttuani siihen  🙂

Mutta takaisin siis Jyväskylään ja Laajikseen! Me viihdyimme niiiiin hyvin! Jopa meidän kuopus pääsi pienten radalle junnulipulla, keskimmäinen seikkaili lastenlipulla ja esikoinen ja mies seikkailulipulla. Minä autoin kuopusta junnuradoilla, joten minä en itse kiipeillyt ollenkaan (paitsi sen, minkä junnuradat vaativat auttajalta.) Kiipeilyjen jälkeen kävimme vielä Laajiksen Hupimaassa. Lähdimme kuudelta illalla ajamaan takaisin kotiin päin, ja perillä olimme muutamien pysähdysten jälkeen kympin aikaan…

Babyshowerit ja synttärit

Kotona kerkisimmekin olla sitten kaksi kokonaista päivää purkaen tavaroita ja lähipuistoissa leikkien, kun minä lähdin Kiteelle rakkaan ystäväni Annan yllätysbabyshowereihin! Oltiin Kiteellä yksi yö, ja lauantai-iltana palailin kotiin yhdentoista aikaan. Kitee-reissu oli niin mahtava ja ihana! Sunnuntai olikin sitten melkoista hulinaa aamusta iltaan, sillä silloin vietimme keskimmäisen ja esikoisen yhteisynttäreitä.

Onneksi synttärit alkoivat vasta kolmelta iltapäivällä, niin meillä oli monta tuntia aikaa siivota ja laittaa tarjottavat (ja yrittää pitää kaikki pojat aisoissa synttäreihin asti jännityksensä kera 😀 ) Synttärit olivat superkivat ja juhlaväkenä meillä oli yhteensä 28 ihmistä! Tunnelma oli tosi rento ja pojat kun itse olivat suunnitelleet vieraslistan, niin pojat olivat onnellisia jokaikisesta vieraasta, joka paikalle pääsi saapumaan. 🙂 Lahjoihin, joita he saivat, he ihastuivat niin aidosti ja kiitollisesti!

Synttäreitä seuraavana päivänä kävi vielä muutama vieras rääppiäisissä. Maanantai oli muuten aika peruslomapäivä: ulkoilua ja leikkimistä. Meillä oli oikein kiva loma, sopivasti vain oleskelua ja aktiivista toimintaa! Itsekin pidin blogista ja muista työjutuista parin viikon tauon – se teki hyvää!

Kertokaa minulle nyt, mikä on ollut teidän lomanne kohokohta! Haluaisin kuulla 🙂

// Emmi