*Näytelmä katsottu DoMakers Finlandin järjestämässä kutsuvierasensi-illassa

Sanotaan se nyt tähän alkuu heti: Taru Sormusten Herrasta -näytelmä oli paras ikinä katsomani teatteriesitys Suomessa. Vain Lontoossa katsomani teatteriesitys on jäänyt yhtä upeasti mieleen kuin tämä Tampereen ylpeys.

Harmittelin etukäteen, että en ollut lukenut yhtäkään Taru Sormusten Herrasta -kirjaa enkä katsonut kuin ehkä yhden TSH-elokuvan joskus vuosia sitten (ei jostain syystä ole jäänyt mieleen niin hyvin). Mutta ei se sitten kuitenkaan haitannut – näytelmä imi sisäänsä ihan ilman mitään aiempia kokemuksia tästä suuresta tarinasta. Todennäköisesti teatteria kuitenkin pääsee katsomaan paljon syvemmältä pinnan alta, jos on itse jo viettänyt aikaa Taru Sormusten Herrasta -fantasian parissa kirjojen tai leffojen kautta enemmänkin.

Taru Sormusten Herrasta -näytelmää pääsee ihastelemaan Tampere-talossa koko tämän vuoden ja vähän ensi vuodenkin puolella. Tämä elämys on Tampereen Teatterin, Tampere-talon ja Tampere Filharmonian yhteistuotos. Taustalla on tietenkin J. R. R. Tolkienin  klassikko Taru Sormusten Herrasta. Teoksen on dramatisoinut Sami Keski-Vähälä. Ainutlaatuisessa suurtuotannossa yhdistyvät ikimuistoinen teatteritaide, Tuomas Kantelisen uusi teosta varten säveltämä ja Tampere Filharmonian tulkitsema musiikki sekä Sorin Sirkuksen hämmästyttävä sirkustaide. Mukana on myös Teatteri NEON näyttelijöitä. Tampereen Teatterin ja Tampere-talon tuottaman suurteoksen ohjaa Mikko Kanninen. Päärooleissa loistavat mm. Ella Mettänen (Frodo), Antti Reini (Aragorn), Ville Majamaa (Gandalf) ja Risto Korhonen (Klonkku).

Näytelmän väliajat oli ajoitettu miellyttävästi, joten jalkojen puutumisia ei kerinnyt syntymään ja vessaan pääsyä jaksoi hyvin odottaa. Väliajalla me pääsimme maistelemaan Tampere-talon Tuhto-ravintolan syksyn herkkuja. Ja ne kyllä maistuivat, enkä yhtään epäile, etteikö maistuisi vähän vaativammallekin syöjälle, sillä Tuhto-ravintola panostaa lähi- ja luomuruokaan. Ruuat olivat kaiken lisäksi oikein kauniita ja mikä siis tärkeintä: maukkaita. Tuhto-ravintolaan pääsee tutustumaan tästä linkistä: KLIK!  Kannattaa  varailla upeat väliaikaherkut Tuhto-ravintolasta jo etukäteen, jotta yhtenäinen ja loistokas elämysilta olisi täydellinen!

Tunneskaalasta toiseen

Näytelmä oli hengästyttävän hieno. Välillä se nauratti, välillä vähän jännitti – koko ajan mielenkiinto pysyi yllä, vaikka näytelmä kestääkin väliaikoineen yli neljä tuntia! Minun porukkaani kuului 11-vuotias, 14-vuotias ja 17-vuotias ja kaikki he totesivat näytelmän olevan huikean hyvä. 14-vuotias, joka on lukenut kaikki TSH-kirjat ja katsonut elokuvat, kertoi, että näytelmä oli oikein taidokas tiivistys erittäin pitkistä kirjoista. 11-vuotias ihmetteli, miten kaikki lavasteet ja näytelmään kuuluvat erikoiset hahmot on rakennettu ja millaista tekniikkaa minkäkin kohtauksen takana on. En osannut vastata kovin kummoisesti noihin kysymyksiin 😀 . Mielenkiintoista olisi siis ollut päästä esiripun taakse ihmettelemään ison teatterin maailmaa. 17-vuotias, joka on ikäisekseen jo konkari teatterielämässä, koki Taru Sormusten Herrasta -näytelmän myös upeana kokemuksena. Näytelmää suositellaan kouluikäisestä ylöspäin ja se on varmaan ihan hyvä suuntaviiva. Minun porukka viihtyi pitkän ja välillä vähän väkivaltaisenkin näytelmän ajan hyvin, mutta itse en ole varma, olisinko kuitenkaan ottanut seitsemänvuotiastani mukaan. Hän on melko herkkä taistelukohtauksille ja niitä kuitenkin näytelmässä riitti. Veri ei roiskunut, mutta kuolemia oli useita tappeluiden seurauksena. Yksi kaukaisesti kuvattu kidutuskohtauskin näytelmään sisältyi. Ehkä pelottavaa olisi seitsemänvuotiaalle voinut olla myös talon kokoinen liikkuva hämähäkki lavalla (itse taisin tuossa kohdassa puristaa vähän kovempaa 11-vuotiaani kättä 😀 ), mutta tosiaan jokainen lapsi on erilainen ja lapsen vanhempi on aina paras asiantuntija näissä harkinnoissa.

Yksi huikeimmista jutuista näytelmässä oli aivan ehdottomasti oskesteri, joka soitti jokaikisen salilssa kuultavan äänen itse! Orkesterin soittoa pystyi seuraamaan eli se oli sijoitettu lavan eteen ”kuoppaan”. Nautin niin valtavasti orkesterin soitosta ja livemusiikista – se oli kyllä yksi tärkeimmistä tunnelman luojista tässä näytelmässä.

Taru Sormusten Herrasta -näytelmä oli kokonaisuutena erittäin lumoava ja välillä huomasin pidättäväni hengitystä eli toisin sanoen kelloa ei tullut kertaakaan vilkuiltua ja tarinan imu oli valtava. Ensimmäinen ajatus näytelmän jälkeen oli ”WAU” ja toinen oli kysymys, että miten ihmeessä tällaista tarinan taikaa olikaan onnistuttu rakentamaan.

Koen, että lippujen hinnat vastaavat elämyksen laatua. Jos siis haluat panostaa vain yhteen teatterielämykseen tänä vuonna, valitse Taru Sormusten Herrasta!

Tästä pääset tutustumaan näytösten aikatauluihin ja hankkimaan liput: KLIK!

Postauksen kuvat: Tampereen teatterin kuvapankki

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA:

Meidän perheellä ei tänä kesänä ole muutamaa päivää pidempiä yhteisiä vapaaputkia. Emme kuitenkaan anna sen häiritä meidän kesärientoja, vaan ollaan suunniteltu kaikki yhteiset vapaapäivät tarkasti niin, että saamme niihin mahdutettua paljon sellaista, mitä lapset ovat toivoneet. Perinteinen kesätoivelista, joka tehdään aina koulujenloppumispäivänä, oli tänä vuonna surullisen erilainen, koska kukaan lapsista ei voinut enää kirjoittaa tähänastista ykköstoivettaan Mummon luona oleskelua siihen. 🙁 Kesä on Mummolan puuttumisen takia erittäin surullinen, sillä äitini on halunnut pitää isompia lapsia vuorotellen joka kesä viikon, jopa pari luonaan. Tänä kesänä pieninkin olisi saattanut pystyä olemaan jo kolmekin yötä Mummolassa yhteen putkeen. Koska suruvuoden takia tämä kesä on monilta osin pettymysten kesä lapsille, päätettiin, että yritetään toteuttaa kaikki mahdolliset muut toiveet, mitä heillä on. Täysin kattavasti toivelista ei toteudu (ainakaan omin voimin), mutta ehkäpä puolet toiveista saadaan raksittua!

Tykkimäki ja hotelliyö nyt yliviivattu

Kaikkien poikien toivelistalla oli Tykkimäki ja pienimmän pojan toivelistalla on ollut aina, siis siitä lähtien kun hän oppi puhumaan, hotelliyö Suomessa. Isommat ovatkin kanssani päässeet hotelliin, ja nyt sitten oli myös seitsemänvuotiaan vuoro.

Yövyimme Kouvolassa Original Sokos Hotel Vaakunassa kaksi yötä. Vaikka päivät olivatkin täynnä ohjelmaa, kerkisimme silti aamuisin ja iltaisin nauttia hotellin mukavuuksista.

Mitä kaikkea Kouvolassa voi siis perheen kanssa tehdä?

Tykkimäki, Aquapark ja Actionpark. Käytiin näissä kaikissa ja saatiin päivät aamupäivästä alkuiltaan asti kulumaan hyvin näissä aktiviteeteissa, sillä jokaisessa paikassa oli niin kolmevuotiaalle kuin kolmetoistavuotiaallekin (ja kaikille siinä välissä) paljon mieluista tekemistä!

Kouvolan lakritsin tehtaanmyymälä. Ei voitu vastustaa tuoreiden lakujen houkutusta, vaan käytiin ostamassa muutama pussi menoihin herkkuevääksi mukaan. Tehtaanmyymälän yläkerrasta voi myös päästä kurkkimaan tehtaan toimintaa – se oli jännää lasten mielestä.

Liikennepuisto. Tämän ohi kävelin viime vuonna Kouvolassa töissä ollessani monesti ja silloin mietin, että tänne haluan lapset tuoda Kouvola-lomalla. Yritys oli kyllä hyvä, mutta valitettavasti oltiin vähän liian myöhään liikenteessä, sillä liikennepuisto oli mennyt jo kiinni meidän saapuessamme paikalle. Ensi kerralla sitten!

Niivermäen luontopolku. Huvipuistopäivän päätteeksi oli niin ihanaa mennä maadoittumaan luontokohteeseen, jonka pystyi kävelemään vajaassa tunnissa lasten kanssa. Matkan varrella oli infotauluja ja maisematorni.

Lumon-areenan läheiset puistoalueet. Lumon-areenalla sattui olemaan juuri pesispeli käynnissä, kun käveltiin siitä ohi. Ihmeteltiin hetki paikallista urheiluhuumaa. Ihasteltiin puistojen kukkaloistoa ja käytiin leikkipuistoissa leikkimässä.

Ja paljon jäi tekemättäkin. Paikalliset museot ja ravintolat jäivät nyt kokematta ainakin. Jos sinulla on joku kiva Kouvolavinkki perheille, niin jätä se kommenttiin!

Millainen Sokos Hotel Vaakuna oli mielestämme?

Meidän huone oli Standard Queen Quattro perhehuone, johon mahduttiin kuudella henkilöllä hyvin niin, että kolmevuotias tottuneesti nukkui perhepedissä minun ja mieheni kanssa, isot pojat nukkuivat toisen parisängyn alhaalla ja nuorin poika tuon toisen parisängyn parvella. Huone oli tarpeeksi tilava matkalaukuille ja leikeille. Hotellissa lapsiperhe viihtyy varmasti: sieltä löytyy leikkihuone, iWall-peliseinä sekä piirtämis- ja siirtokuvapiste sekä lautapelien ja kirjojen lainaamispiste. Ja varmasti arvaattekin, että lasten ja aikuisten välisen vuorovaikutuksen ja kommunikaation valmentajana kiinnitän erittäin suurta huomiota asiakaspalveluun. Tämän suhteen haluan antaa Original Sokos Hotel Vaakuna -hotellille aivan erinomaisen maininnan lasten huomioonottamisesta. Tulo- ja lähtöhetkinä sekä ruokailuhetkinä lapset osattiin ottaa heidät aidosti kohdaten huomioon. Muutaman probleematilanteen eteensattuessa asiat hoidettiin ammattitaitoisesti. Ja koko vierailuhan alkaa siitä, että lapset saavat käsiinsä Kouvola Bingon ja tehtävävihon kynineen. Lapset ovat siis todella tervetulleita tähän hotelliin!

Lisäluksusta hotelliyöpymiseen saatiin perhesaunavuorolla, jossa nautittiin saunasta, poreammeesta, herkuista ja yhdessäolosta. Tuota saunavuoroa suosittelen tosi lämpöisesti, jos omassa huoneessa ei ole saunaa (niin kuin meillä ei ollut), koska muuten saunat ovat erikseen naisille ja miehille (iltaisin saunat ovat päällä klo 17-22). Toki sekin vaihtoehto on ihana, jos haluaa mennä jaetuilla porukoilla rauhoittumaan touhukkaan päivän päätteeksi.

Autolla liikkumisen lisäksi haluttiin tutustua Kouvolaan pyörillä. Yllätykseksemme meidän ei tarvinnut lähteä vuokraamaan kaupunkipyöriä, kun Original Sokos Hotel Vaakunasta sai lainattua Jopoja ihan ilman kustannuksia! Jopoja ei kuitenkaan ollut pienille eikä pienten istuimien kera, joten päätettiin, että minä lähden viettämään pyöräilyhetkiä kaksin kymmenenvuotiaan kanssa, kun mies kävi muiden lasten kanssa yleisellä saunavuorolla. Pyöräilimme läpi keskustan aluetta ja jäätiin tutkimaan muutamaa puistoa ja nähtävyyttä hetkeksi. Kun iltapalanälkä iski, pyöräilimme hotellille keittämään iltakaakaot.

Yleisesti ottaen Original Sokos Hotel Vaakuna on hyvä paikka perheiden majoittua. Joskus jopa saattaa Onni Orava olla vierailemassa aamupalalla – se jäi meiltä kokematta, mutta olisi varmasti ollut tytöllemme mieluinen tapaaminen 😀 Hotellissa on siis mietitty lapsiperheiden ja lasten tarpeita erinomaisesti. Myös aamupalalta löytyi kaikille paljon mieluista syömistä!

Meillä oli kokonaisuudessaan mukava miniloma, tosin melko meneväinen sellainen! Yritettiin luonnollisesti mahduttaa muutamaan päivään paljon tekemistä ja siltä se tuntuikin 😀 Sen lisäksi, että varmasti käymme Tykkimäessä jatkossakin, jäi Kouvolaan paljon tutkittavaa ja tekemistä. Itse kävin viime vuoden noin kerran viikossa Kouvolassa töissä ja jonkin verran kaupunkia tunnenkin, mutta muulle perheelle Kouvola oli tuntemattomampi. Kukkaloiston ja vesinähtävyyksien keskellä kun pyöräiltiin kymmenenvuotiaamme kanssa, hän totesi: ”Kouvola on kaunis kaupunki!”

Instagramini uusimmassa julkaisussa ja stooreista pääset kurkkimaan paljon lisää Kouvolafiiliksiä. Feed-julkaisuun pääset tästä: KLIK! ja stoorit löytyvät ”Menojutut”-kohokohdan lopusta, jos ovat jo kerinneet poistua etusivun kuvakkeesta.

Ihanaa keskikesää kaikille lukijoille! Toivottavasti teilläkin on kivoja reissuja edessäpäin tänä kesänä!