Kokemuksia tukiperheenä olemisesta
0
Millaista on olla tukiperhe? Miten lapset ovat ottaneet tukiperhelapset osaksi arkea? Miten yhdistää vauvavuosi ja tukiperheily? Mikä on ollut kivointa? Entä haastavinta? Kenelle tukiperhetoimintaa voisi suositella? Näihin ja vähän muihinkin kysymyksiin vastaukset tässä postauksessa!
Tukiperheeksi hakeutuminen
Me olemme verkostotukiperhe eli me olemme tunteneet tukiperhelapset jo ennen tukiperheeksi tuloa. Tukiperheen äidin kanssa olemme olleet kavereita jo vuosia ja minä olen hoitanut tukiperhelapsia yhteensä monta kymmentä päivää ennen tukiperheeksi tuloa. Tukiperheen lasten äidin kanssa tuli kerran puheeksi, että he ovat jo hyvän tovin jonottaneet tukiperhettä, mutta jono ei ole juuri edennyt mihinkään. Minä puolestani sanoin, että olemme harkinneet tukiperhetoimintaa. Olimme siis aika lailla heti match! Verkostoperheeksi päästään, kun tietenkin molempien osapuolten suostumusten lisäksi sosiaalityöntekijät ovat tehneet haastattelut ja tukiperhevanhempien taustat on selvitetty rikosten osalta.
Koska me tunsimme lapset hyvin jo etukäteen, tukiperheeksi hyppääminen kävi helposti. Meillä on täysi luottamus lasten äitiä kohtaan. Kasvatusideologiamme kohtaavat lasten äidin kanssa ja olemme käyneet tarkat keskustelut esimerkiksi lasten näkymisestä somessa, sillä molemmat me lasten äidin kanssa päivitämme somea aktiivisesti. Tiesimme myös, että meidän lapset ja tukiperhelapset tulisivat toimeen loistavasti, joten senkään suhteen huolia ei ollut. Olin myös aika varma siitä, että osaisin sosiaalialan ammattilaisena kohdata lasten erilaiset tilanteet, tunteet ja ongelmatkin suhteellisen hyvin, erilaisuus ei pelottanut. Kaikinpuolin tukiperheeksi tuleminen tuntui helpolta, mutta tiedän, että monessa tapauksessa näin ei välttämättä ole.
Tukiperheenä oleminen
Tukiperheenä oleminen on aika lailla sellaista, kuin sen kuvittelinkin olevan. Se on vauhdikasta, iloista, tunteikasta ja kivaa. Tosi meneväistä meillä tukiperheviikonloput ovat, kuten varmasti voi olettaa olevankin, kun talossa on kuusi lasta 😉 Välilä tulee nahikointia ja kinastelua, mutta niin tulee meidän omienkin lasten kesken, joten se kuuluu asiaan. Oikeastaan näen vain hyvänä asiana sen, että tukiperhelapset uskaltavat näyttää tunteensa meidän talossa! Meillä nauretaan, jutellaan, hassutellaan ja kyllä myös itkuja ja harmituksia on koettu.
Tukiperheenä otamme tukiperhelapset kerran kuukaudessa viikonlopun ajaksi ja tämän lisäksi kymmenen päivää vuodessa voimme ottaa lapsia lomailemaan kanssamme. Tukiperheen ei ole tarkoitus järjestää mitä erityisiä ohjelmanumeroita lapsille, vaan normaali arki riittää.
Tukiperhetoiminnan hyvät puolet
Tukiperhetoiminnassa on monia hyviä puolia. Meille on tärkeää tehdä hyväntekeväisyyttä – ja koen, että tämä on hyvin lähellä sitä. On niin ihana tunne, kun tiedän, että meidän toiminnan avulla annamme yksinhuoltajalle aikaa ladata akkuja ja viettää lapsetonta aikaa säännöllisesti. Tukiperhe saa pienen korvauksen päivistä, jotka lapset viettävät tukiperheessä, mutta korvauksilla katetaan lähinnä ruokakulut ja muut pienet ostokset ja menot eli varsinaista palkkaa ei tukiperhetyöstä saa. Myös matkakuluja katetaan 100 kilometrin säteellä silloin, kun haetaan ja tuodaan lapsia kotoa. Tukiperhetoimintaa ei siis rahan takia voi tehdä, vaan vain, jos tahtoo tehdä hyvää ja saa hyvän mielen auttamisesta ja jos rakastaa lasten kanssa touhuamista.
Hyviä puolia on auttamisen lisäksi monia muitakin. Tukiperhelapset rikastavat perhe-elämää. Kyllähän meidän neljä omaakin lasta pitävät hienosti monipuolisesta elämästä huolta, mutta tukiperhelapset tuovat oman kivan mausteensa perheeseen. On ollut hienoa nähdä, miten omat lapset ja tukiperhelapset lähentyvät kerta kerralla ja muuttuvat jatkuvasti enemmän sisaruksellisiksi. Luulen, että lapset tulevat aina tavalla tai toisella pitämään yhteyttä toisiinsa. Elämän kannalta ajateltuna isoissa ryhmissä toimiminen antaa suunnattoman paljon kasvun mahdollisuuksia lapsille.
Vaikka meillä on neljä lasta, tykkäävät lapset omien sisarusten lisäksi leikkiä kavereiden kanssa – ja tukiperheviikonloppuina heillä on kaverit jatkuvasti läsnä. Yleensä he siis odottavat tukiperheviikonloppuja innolla. Ensimmäisen kerran lapset taisivat leikkiä yhdessä viisi vuotta sitten, joten he tunsivat hyvin jo ennen tukiperheeksi ryhtymistä. Luulen, että tällainen verkostoperhemuoto on yleensä ihanteellinen ja toimiva vaihtoehto, vaikka toki normaalihaunkin kautta varmasti hommat voi saada toimimaan erittäin hyvin.
Tukiperhetoiminnan haasteet
Haasteita tukiperhetoiminnassa meillä on ollut vähemmän. Muutama tulee kuitenkin mieleen. Me olemme hyvin spontaaneja suunnitelmiemme suhteen ja tietenkin tukiperheviikonloppuina voi olla vähemmän spontaaneja esimerkiksi ystäviemme kivojen tapaamisehdostuten tai muiden menojen suhteen. Kaikkialle ei voida mennä kuuden lapsen kera, mutta onneksi paljon voidaan tehdä ja moniin paikkoihin mennä. Haasteita saattaa ilmetä hieman myös silloin, jos joku omista lapsista on enemmän huomionkipeä kuin yleensä. Siksi tukiperheviikonloppuihin on hyvä varautua ennalta ja varmistaa, että kaikki lapset ovat saaneet tarpeeksi huomiota meiltä vanhemmilta ennen kuin tukiperhelapset saapuvat.
Tukiperhetoiminta on säännöllistä ja siihen on osattava sitoutua – toki, jos se alkaa tuntua taakalta, kaikilla osapuolilla on täysi oikeus se keskeyttää milloin vain. Sitoutumisen suhteen meillä ei ole ollut haasteita, vaikka onkin vauva tullut taloomme tässä tukiperheenä olon aikana. Kuitenkin, elämäntilanteet vaihtelevat paljonkin, ja kannattaa olla rehellinen itselleen omista voimavaroistaan. Tukiperheenä olon tulee olla kivaa, ei voimia syövää. Myös tukiperhelasten kannalta on aina hyvä asia, että vanhemmat ovat voimissaan, ei uupuneita. Koen tärkeänä myös sen, että tukiperheen vanhemmat ovat molemmat 100% mukana toiminnassa, jotta vastuu isosta lapsilaumasta jakaantuu mahdollisimman tasaisesti.
Mitä suunnitelmia tulevalle?
Meillä ei ole tarkoitus laajentaa tukiperhetoimintaa tämän isommalle. Haluamme jakaa voimavaramme omille sekä jo todella tärkeiksi ja rakkaiksi muodostuneille kahdelle tukiperhelapselle. Tiedän kuitenkin perheitä, joissa eri viikonloppuina käy eri tukiperhelapset, se on siis mahdollista.
Minulta kysyttiin kysymyksiä liittyen lasten valintaan, mutta niihin en osaa vastata satavarmaksi, sillä verkostoperheenä sellaisia valintoja ei tarvinnut tehdä. Mutta muistelen katselleeni joskus hakemuslappuja – ja kyllä sieltä sai toivoa lapsia ainakin silloin iän ja sukupuolen suhteen. Minulta kysyttiin myös, että kuinka nuori saa nuorin oma lapsi olla. Minun käsitykseni on , että ei ole väliä, vaan pikemminkin ne vanhempien voimavarat sanelevat enemmän.
Tätä tekstiä voisi paisuttaa vielä paljonkin, mutta jätetään tämä vielä luettavan mittaiseksi. Jos jotakin kysyttävää jäi tämän asian tiimoilta, niin jätä kommenttiin kysymys, niin jatketaan juttua siellä!
NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG @emmianniinajansson / FB @emmianniinablog
Lasten 24h tramppahaaste – miten se meni?
Postauksen kuva ovat lasten itseottama tramppahaasteen aikana
Kun ostimme uuden trampoliinin tänä kesänä, tiesimme, että se tulee olemaan tosi kovassa käytössä, mutta emme tienneet, että lapset ihastuvat viettämään siellä aikaa 24 tuntia putkeen 😀 Meillä oli tukiperhelapset juhannusta viettämässä ja he keksivät meidän seitsemänvuotiaan kanssa toteuttaa ehkä joltain tubettajalta tms. alunperin lähteneen haasteen viettää koko vuorokausi trampalla. No, miten se meni? Mitä tramppahaaste vaatii lapsilta? Entä vanhemmilta? Lukaise tämä teksti, jos teidän perheessä saatettaisiin joskus toteuttaa tällainen haaste!
Miten varautua tramppahaasteeseen?
Meille tramppahaaste tuli eteen yllättäen, kun lapset ilmoittivat viisi minuuttia ennen haasteen alkua, että tällainen haaste olisi kiva tehdä 😀 Koska me vanhemmat yleensä pyrimme sallimaan kaiken, mikä ei ole vaarallista tai tyhmää, niin sanoimme tietenkin kyllä tällekin haasteelle! Mutta jos olisimme voineet varautua tähän haasteeseen, niin olisimme ostaneet kaupasta trampalla säilyvää ruokaa enemmän (hedelmiä, ei-suklaisia välipalapatukoita, pähkinöitä,…), jotta ihan kaikkia aterioita ei olisi tarvinnut kantaa trampalle 😉 Mutta toisaalta – eipä se kantaminenkaan haitannut: se oli lasten mielestä kivaa ja erilaista ja me olimme heidän palvelijoitaan kuulemma, haha. He siis söivät trampalla niin puurot, smoothiet, makkarat kuin leivätkin…
Tramppahaasteeseen kannattaa tietenkin lähteä vain, jos lapset itse ovat tosi innoissaan siitä – ketään tuskin kannattaa tähän suostutella. Paras on, jos lapset itse saavat päättää säännöt (kuten meillä sääntönä oli se, että vessaan saa tulla, muuten ei, paitsi tietenkin, jos tulee muu hätätilanne). Sää on hyvä tsekata sen kannalta, että sade- tai ukkoskuuroja ei ole tulossa, sillä yöllä ei ole kiva, jos vettä sataa niskaan tai jos ukkonen pelästyttää. Meillä oli onnea matkassa sen suhteen, että juuri silloin, kun lapset tätä haastetta ehdottivat, niin sää oli pelkkää poutaa (vaikka välillä ihan pikkuisen ukkonen jylisikin, niin ei tullut lähellekään). Lapsille kannattaa kertoa, että haaste saatetaan joutua keskeyttämään mahdollisen ukonilman takia, niin ei tule sitten pettymyksenä. Pelkän sateen sattuessa me olisimme sallineet lasten trampallaolon uikkareissa, sillä lämpöä oli kuitenkin lähemmäs 30 astetta.
Yöksi kannattaa varata ehdottomasti makuupussi, niin pääsee öttiäisiä pakoon paremmin kuin pelkällä peitolla. Myöskin vettä kannattaa olla kaikilla omissa pulloissaan tarpeeksi. Vanhempien kannattaa muistaa jättää kodin ovi yöksi auki ja kaikki turvallisuusseikat tulee keskustella kunnolla ennen haasteen alkua (esimerkiksi se, että tavaroiden kanssa ei pompita, vaan tavarat siirretään siksi aikaa trampan ulkopuolelle).
Jokainen päättäköön itse, mitä viihdykkeitä sallii haasteen ajaksi, mutta meillä oli tarkoituksena pitää lapsille ruuduton juhannus, joten sen teeman mukaan sääntönä oli, että mitään ruutuja ei oteta trampalle. Ja kaikki meni kyllä hyvin ilman mitään ruutuja (kuvia varten kiikutin heille järkkärini trampalle…). Lähinnä lapset trampalla höpöttelivät ja hyppivät. Oli heillä joitakin lautapelejäkin mukana, mutta eivät tainneet niitä lainkaan pelata.
Ensimmäinen IG LIVE meni kivasti
Koska minun seitsemänvuotiasta ja tukiperheen tyttöä kiinnostaa tubetus/tiktokkaaminen, niin päätettiin yhdessä kokeilla somessa livenä oloa minun IG:n kautta. Pidettiin IG LIVE-lähetys eilen illalla koskien tramppahaastetta. Tallensin sen, joten pääset katsomaan sen tästä linkistä: KLIK!
IG-LIVE ja tallenne on tehty lasten äidin luvalla.
Kerro minulle, onko teillä lapset kovia tekemään haasteita? Millaisia haasteita teillä on tehty?
IG: @emmianniinajansson / FB: @emmianniinablog
Linkki upeaan, arvokkaaseen, tärkeään arvontaan: voittajalle kolme kuukautta Gubbe-palvelua!