Meidän jouluviikko meni kokonaisuudessaan aika hyvin. Asia, josta kirjoitin tekstissä ”Synkät päivät”, nousi viime viikonloppuna jälleen esille ja minuun ja perheeseeni suunnattu haukkuminen, uhkailu ja loukkaaminen jatkui, ja se vaikutti huomattavasti mielialaani ja jaksamiseeni. Kuitenkin itse joulun ajan päivät ennen tuota lauantaita menivät oikein leppoisasti. Jokaisena päivänä jouluviikon aikana meillä kävi kylässä sukulaisia ja ystäviä – ja se oli ehkä jouluviikon parhain asia: saada olla yhdessä rakkaiden kanssa. Meillä syötiin hyvin, leikittiin, pelailtiin ja ulkoiltiin. Lahjoja annoimme kohtuudella, kuten joka joulu. Jouluruokaakin taisi olla juuri sopivasti, sillä meillä mikään ruoka ei löytänyt paikkaansa biosta joulunajan jälkeen. Joulukuusena tällä kertaa meillä oli pieni pöytäkuusi ja minun ja keskimmäisen rakentama puolapuujoulukuusi! Isommat pojat pääsivät molemmat Mummolaan yökylään ja esikoinen myös kummiensa luokse peräti kahdeksi yöksi yökylään 🙂 Tässä 20 kuvaa jouluviikolta – sitten käännämme katseemme uuteen vuoteen 🙂

Minkälainen oli teidän joulunaika? 🙂

// Emmi

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG: @emmianniinajansson / FB: @readysteadyflowblog

UUDEN VUODEN LÄHESTYESSÄ KANNATTAA LUKEA VIIME VUOTINEN POSTAUKSENI:

https://readysteadyflow.vaikuttajamedia.fi/2018/12/31/nama-10-lupausta-toivoisin-jokaisen-ihmisen-uutena-vuotena-itselleen-lupaavan/

Mitä joulu merkitsee sinulle? Moni ei varmasti tule ajatelleeksi näinä kirkollisina juhlapyhinä, että mitä sitä oikein pitäisikään juhlia. Koti koristellaan muun muassa enkeleillä ja kuusen latvaan laitetaan tähti ihan vain tavan vuoksi. Joululaulujen sanat kertovat, miten Jeesuslapsi syntyy uudelleen. Mutta kuinka moni uskoo oikeasti? Enkä nyt tarkoita joulupukkiin vaan Jeesukseen.

Itselläni on pitkään ollut ristiriitainen tunne juhlapyhinä. En pidä itseäni uskonnollisena saatikka uskovaisena. Käyn lasten vuoksi joulukirkoissa, mutta jotenkin siellä on hieman kiusallinen olo. Varsinkin, kun pitäisi rukoilla tai lausua kädet ristissä Isä meidän.

Joulupukki

Monet saattavat kuvitella, että joulupukki on suomalainen alkujaan. Asuuhan hän Korvatunturilla. Ei ehkä kuitenkaan. Alkuperäinen joulupukki syntyi arviolta vuonna 270 nykyisen Turkin alueella, Rooman valtakunnassa. Hän oli kreikkalainen Nikolaos. Hän teki pitkän uran kirkon palveluksessa piispan hommissa. Pyhä Nikolaos oli aikansa hyväntekijä, joka muun muassa lahjoitti köyhille tytöille rahaa myötäjäisiin. Sen hän halusi tehdä kuitenkin salaa, nolaamatta tyttöjen isää ja heidän perhettä, siksi hän heitti rahapussukan savupiipusta sisään ja kipitti piiloon. Rahapussi sattui tippumaan takan reunalla kuivumassa roikkuvaan sukkaan ja loppu onkin sitten kaikille tuttua juttua.

Mutta mennäänpä ajassa vielä enemmän taaksepäin. Jo Viikingit viettivät karussa pohjolassa 12-päiväistä juhlaa nimeltä Yule. Sieltä tulee paljon yhtäläisyyksiä meidän nykymuotoiseen jouluun. Heille ikivihreät havupuut edustivat toivoa tulevasta satokaudesta ja sen kunniaksi näitä koristeltiin ja juurille laitettiin lahjoja. Ne olivat lahjoja hengille, jotka sitten varmistivat tulevan sadon. Noiden 12:sta päivän aikana kokoonnuttiin sisätiloihin ja suunniteltiin tulevaa, syötiin hyvin ja pelailtiin sekä rellesteltiin. Niin, ja olihan Viikingeillä oma pakanajumala Odin, jolla oli pitkä valkoinen parta ja joka ratsasti kahdeksan jalkaisella hevosellaan öisin. Lapset jättivät Yulen aikoihin ulkosalle saappaansa, jossa oli tupsu heinää Slepniria, Odinin hevosta varten ja vastineeksi Odin laittoi pienen lahjan saappaaseen.

George Orwell aikoinaan totesi, että se kuka kontrolloi historiaa, kontrolloi nykyaikaa: se kuka kontrolloi nykyaikaa, kontrolloi historiaa. Tiedä tässä nyt sitten mihin uskoa ja mihin ei, mutta yksi asia on melko varma: Joulupukki on joulun vietossa lapsille se ykkösjuttu. He, ketkä vähät välittävät Jeesuksen syntymäpäivästä per se, voisivat suoraan vaihtaa joulun merkittävimmäksi juhlapäiväksi vaikkapa Pyhän Nikolaoksen kuolinpäivän, jota vietetään 6. joulukuuta tai sitten aloittaa, kuten Viikingit aikoinaan Yulen vieton jo 21. joulukuuta. He, ketkä eivät oikein koe kristinuskoa omakseen eivätkä samaistu Viikinkeihinkään, voivat silti juhlia 22. joulukuun tienoilla talvipäivän seisausta, joka sekin oli aikoinaan merkittävä juhlapäivä. Tätä roomalaiset kutsuivat Saturnaliaksi. He pyhittivät tuon juhlan maanviljelyksen jumalalle Saturnukselle.

Kulutuksen juhla

Palataanpa nykyaikaan. Kirjoitan tätä tekstiä 23. joulukuuta ja tänään oikeastaan heräsin itse kunnolla tosiasiaan, että kohta on joulu. Kävin paikallisessa Prismassa ihan tavallisesti ruokaostoksilla, mutta järkytyin taas, miten ihmiset hamstraavat ruokaa ja tarvikkeita. Ja minkä vuoksi? Kaupat ovat joka ikinen päivä jouluna kuitenkin auki! Ei se ruoka pääse loppumaan. Suorastaan naurattaa, miten melkein joka taho varoittelee punaisesta lihasta ja rasvaisista maitotuotteista koko vuoden ympäri medioissa, mutta jouluna – huokaus – jouluna kauppoihin ilmestyy jopa ylimääräisiä kylmäaltaita kaikille niille lukemattomille kinkuille ja muille perinneruoille, jota on tarjolla. Tänään oli joka ikinen punainen maito myyty jo iltapäivällä, kun itse kaupassa kävin. Kinkkuja oli kyllä vielä varmasti satoja tarjolla. Mihinköhän nekin menevät, kun pyhät ovat ohi ja kaupan pitäisi saada taas pakastetilaa herne-maissi-paprikalle ja ranskalaisille. Huoh!

Monessa perheessä varmasti lahjatavaran määräkin on ryöstäytynyt aivan täysin hallinnasta. Krääsää ja tilpehööriä tulee ovista ja ikkunoista ja roskikset pursuavat pakkausmateriaaleja. Ehkä jo vihdoin tänä vuonna tähän olisi valmistauduttu myös lajittelupisteiden tyhjennysvälejä viilaamalla. Jääpä nähtäväksi.

Meidän joulu

Meillä ei ole tiukkoja perinteitä. Vietämme ainakin joulupäivän yhdessä sukulaisten kanssa. Pyrimme syömään koko porukka samaan aikaan saman pöydän ääressä, mutta meillä ei ole ostettu kinkkua tänä vuonna vaan uuniin laitetaan kokonainen ankka sen tilalle. Meillä ei tänä vuonna ole joulukuusta, vaikka sellainen mahtuisikin. Emme puhu pojille joulupukista, mutta emme myöskään tyrmää, jos he siitä puhuvat. Pidämme tuota joulu-ukon taikaa siis vielä kevyesti yllä, mutta emme mässäile ja pelottele sillä tai sen poisjäännillä. Annamme lahjoja, mutta hyvin kohtuullisesti. Emme juhlista mitään tiettyä henkilöä tai tapahtumaa, vaan töiden seisahtamista muutamiksi päiviksi, joka mahdollistaa perheen kanssa pidemmän yhdessäolon.

Toivotan kaikille tunnelmallista juhlaa, miksi sitä sitten kutsutkin.

//Ramon