Minua on oikeastaan koko vanhemmuusaikani vaivannut eräs asia, josta nyt vasta uskaltaudun kirjoittamaan… Nimittäin lasten kanssa vietetty aika! Ajattelin avautua asiasta, jota en itse ihan ymmärrä. Ehkä te sitten selitätte asian minulle… 🙂

Ehkä kaikki kiteytyy siihen outouteen, mikä minulle tulee välillä mieleen, kun kuulen vanhempien puheita lapsistaan eli se, että ihan kuin vanhemmat eivät tahtoisi viettää aikaa lastensa kanssa!

”Olisipa jo ilta, ja lapset nukkumassa.”

”Voi kunpa nämä lapset voisi jo laittaa päikkäreille.”

”Miksi ihmeessä meidän lapset eivät voi nukkua neljän tunnin päikkäreitä?”

”Toivon niin kovasti, että lapset nukkuisivat aina aamulla niin pitkään, että turhaa aikaa ei jäisi ennen lähtöä.”

Niin, nämä kommentit voidaan ymmärtää varmasti monella eri tavalla, mutta välillä (tai aika useinkin) tuntuu, että niiden omien lasten kanssa ei haluta viettää aikaa! Että haluttaisiin aina, että he olisivat nukkumassa tai ainakin hiljaa nurkassa leikkimässä keskenään eivätkä häiritsemässä aikuisten juttuja. Samaan kastiin menee puhelimeen kiinni kasvaminen lasten kanssa vietetyn ajan kustannuksella. Tuntuu pahalta lasten puolesta, että vanhemmat kokevat omat lapsensa rasitteena. 

Jos minulta kysyttäisiin tyyliin mitä vain ohjetta, mikä liittyy lapsiin (okei, kukaan ei ole kysymässä, mutta kerronpa silti), niin se olisi seuraava: vietä aikaa lastesi kanssa, aidosti ja täysillä. Uskallan väittää, että se vaikuttaa positiivisesti ihan kaikkiin ongelmiin, mitä lapsiperhe kohtaa.

Mikä sitten siinä on, että omien lasten kanssa ei niin mielellään vietetä aikaa? Onko arki raskaampaa, kuin oli ajatellut ennen lasten saamista? Onko kyse laiskuudesta, että ei vaan jakseta kiinnostua niistä lasten jutuista? Vai mikä siinä on, että omasta ajasta vouhkataan niin paljon? Eikö lapsiperheellisellä sen fokuksen tulisi olla pikemminkin siinä lasten kanssa olossa eikä oman ajan jatkuvassa odottamisessa? Ymmärrän, että oma aikakin on (ainakin joillekin) tosi tärkeää, ja se on ihan ookoo, mutta minun mielestä se oman ajan odottaminen ei saisi heijastua lasten kanssa oleskeluun.

Tiedän, että nämä ajatukset varmasti jakavat mielipiteitä. Voi myös olla, että itse kun olen niin perheorientoitunut (haluan painottaa, että termi on minulle neutraali, ei positiivinen eikä negatiivinen), niin en pysty täysin ymmärtämään vanhempia, jotka eivät ole niin perheorientoituneita. On varmasti paljon erilaisia vanhempia, ja toiset ehkä sitten tarvitsevat omaa vapautta/lapsettomia hetkiä niin kovasti. Itse kun en ole sellaiseen ikinä saanut tottua, niin en osaa sellaista odottaakaan. Meillä kukaan ei ole juuri nukkunut hyvin päivin eikä öin, joten älyttömän vaikea tietysti ajatella sellaista ”joka päivä neljä/kolme/kaksi tuntia omaa aikaa”-mallia. Enkä tässä nyt tarkoita, ettenkö nauttisi omasta ajasta tai se olisi jotenkin huono asia, mutta itse olen hyvin sopeutuvainen, ja voin hyvin olla monta kuukauttakin ilman omaa aikaa. Sitten, kun joku tahtoo olla lasteni kanssa keskenään, niin sitten voin viettää omaa aikaa, mutta sekin aika aina tulee jos on tullakseen 🙂 Nyt tämän kirjoituksen fokuksessa ei ole oma aika sinällään tai sen arvottaminen vaan se, miltä lapsista tuntuu, kun vanhemmat kuolaavat vain oman ajan perään.

Olen myös tosi mielelläni paljon lasten kanssa, siis että esimerkiksi vauvan täysi tarvitsevuus ei tunnu lainkaan kahlitsevalta, vaan kivalta, juuri tähän hetkeen oikealta asialta. En voi väittää, että meillä olisi yhtään millään tavalla arvioituna ”helpot lapset” (päinvastoin), mutta koska omaa luonnetta on ollut ihan pakko muuttaa, niin arki tuntuu tosi paljon miellyttävämmältä ”uuden”, rauhallisemman luonteen ja NLP:stä hankittujen uusien taitojen myötä. Minä todella nautin arjesta, enkä odota lasten nukkumaanmenoa mitenkään kieli poskella. (Ja niin, lapset kun harvoin nykyään nukkuvat yhtään yhtä aikaa, heh, että sinälläänkään en odota.) Ainoa asia, mitä toivon lasten nukkumisen suhteen, on se, että kaikki lapset saisivat nukuttua juuri niin paljon, kuin he unta tarvitsevat ja tehdä tämän ilman oireita! Muulla ei oikeasti saisi olla väliä, ei sillä, nukkuuko lapseni vartin kolme kertaa päivässä vai kolme tuntia kolme kertaa päivässä – kunhan nukkuu niin, että jää pirteäksi ja että hänellä itsellään on hyvä olla! Ja onhan tässä vähäunisten lasten kanssa elämisessä hyvätkin puolensa: saan viettää heidän kanssaan entistä enemmän aikaa :-)!

Parisuhde on tietenkin sellainen asia, jolle ehkä tarvittaisiin yhteistä aikaa enemmän ja josta lapsien yhtäaikainen nukkuminen voisi hyötyä. Se vaan sattuu olemaan sellainen suhde, joka joutuu tässä lapsitilanteessa joustamaan, ja se on molemmille ihan fine. Kun kolme lasta olemme halunneet, emme voi olettaa, että kukaan ulkopuolinen niitä juuri haluaisi yhtä aikaa hoitaa. Kesäkuussa meillä oli kahdeksanvuotishääpäivä, joten ehkä jossakin vaiheessa sitä pääsemme juhlistamaan jotenkin 🙂

Kiteytetysti, ajattelen, että kaikki ajallaan: nyt on pikkulapsiperheaika, myöhemmin tulevat sitten muut ajat, ja todella luulen, että näitä nykyisiä aikoja tulee ikäväkin. Luulen, että lapset vaistoavat tosi herkästi, jos aikuiset eivät jaksa viettää heidän kanssaan aikaa, tai odottelee vaan lasten nukkumaanmenoa oman ajan toiveissa. Ei minusta ainakaan tuntuisi kivalta kuulla, jos tärkeä ihminen sanoisi minulle, että voi kunpa olisi jo sinun nukkumaanmenoaikasi, jotta pääsisi hengähtämään. Niin saati sitten miltä se tuntuu lapsista!

Vaikka olisi älyttömän vaikea ja hermojariistävä päivä lasten kanssa, löydän itseni nykyään joka päivä toteamasta, että jos jotakin tulisin katumaan kuolinhetkelläni, niin sitä, jos en viettäisi lasteni kanssa pyyteetöntä aikaa. 

Yritetään viestiä lapsillemme, että heidän kanssaan vietetty aika on äärimmäisen tärkeää! Ja toimitaan myös niin arjessa, jooko?

Niin kuin teille jo aiemmin kertoilinkin, niin tämän kolmannen vauvan kanssa ollaan otettu toooosi laiskasti stressaamisen suhteen. Ja niin ollaan otettu kaikkien hankintojenkin suhteen. Minulla oli unelmieni hankintalistalla vaikka mitä kaikkea, mutta oikeastaan juuri mitään ei olla hankittu. Googlailin, lueskelin erilaisia artikkeleita ja blogipostauksia ja kävin lastentarvikeliikkeissäkin, mutta pihiys iski. Ja se, että kun ei ollut IHAN pakko ostaa, niin jätätin koko ajan myöhemmälle ja myöhemmälle hankintoja odottaen hyviä aleja. No, onneksi vielä ei ole myöhäistä ostaa näitä, joten katsotaan, miten käy 😀

Haaveilin uusista yhdistelmärattaista sekä matkarattaista. Meidän vaunuista kun ei ole enää kuomua, vaan pelkkä kantokoppa… Matkarattaatkaan eivät olleet enää kovin elossa… No, nyt nitkutellaan näillä vanhoilla menopeleillä, ja katsellaan, jos raaskittaisiin sijoittaa uusiin. Sadesäät ovat erityisen ärsyttäviä nykyisten vaunujen kanssa 😀

Kahden aikaisemman uniongelmaisen lapsen äitinä haaveilin myös unipussista ja unipesästä. Niiden aika taitaa koko ajan mennä yhä enemmän ohi, mutta käsittääkseni unipusseja voi näille ei-enää-vastasyntyneillekin käyttää…? Nukkumiseen liittyen haaveilin myös uudesta itkuhäläristä, sellaisesta, missä olisi kameratoiminto…

Haaveilen kantoliinoilla kantamisesta, mutta tällä hetkellä käytössä on ErgoBaby. Ystäväni on jo yhden kantoliinaopetuskerran minulle pitänyt, ja siitä se kiinnostukseni vain suureni… Myös Tulan Free-to-Grow on haaveissani päästä kokeilemaan! Kantamishomma on kyllä tosi tärkeä olla kunnossa, sillä Snadisöpöys viettää tosi suuren osan päivästä kantorepussa.

Haaveilin uusista vaatteista vauvalle. Toisaalta on kiva käyttää samoja vaatteita, joita edellisillekin lapsille käytettiin, mutta jotenkin jotakin sellaista ihan omaa tyyliäkin olisi kiva luoda tälle pienimmälle. Vaatehomma vaan on sellainen, että jos siihen antaudun (että ostaisin vauvalle uusia vaatteita), niin siitä ei olisi enää paluuta, luulen 😀 Onneksi vauva sai ystäviltäni muutamia uusia kivoja vaatteita lahjaksi – juuri sellaisia, joita itsekin olisin ostanut. Tässä vaateasiassa olen pyrkinyt pitämään järjen mukana, sillä Snadisöpöykselle kuitenkin riittää noita isoveljiensä vaatteita.

Haaveilin myös Stokkeemme vastasyntyneen osaa, mutta se aika taisi jo mennä tai on juuri viime hetket käsillä. Ehkäpä kuitenkin toinen TrippTrapp meille hankitaan, saapa nähdä. Myös autonistuin, jossa on telakka, olisi aika kiva ja kätevä juttu! (Ja tietty sellainen, joka synkkaisi myös rattaiden kanssa…)

Unelmissani olisin myös kestovappaillut, mutta siihen hommaan taidan oikeasti olla liian laiska. Ekologinen puoleni kyllä itkee…

Huomaatte siis, että juuri mitään ei olla nyt raaskittu hankkia, heh. No, ainakin uudet imetysliivit ja kestoliivinsuojia hankin. Jep. Sitten ne muut vauvavuoden uudet jutut, jotka saimme testattavaksi Kiddexiltä: ihanat Milestonen Baby Photo Cardsit Sophie la girafe -kuvituksella ja kasa ekologisia ja luomulaatuisia ihonhoitotuotteita!

Vauvakortteja olin kerinnyt jo ihastelemaan ennen kuin saimme omamme. Vaikka rakastan valokuvausta, niin olen todella huono kuvaamaan poikiani arjessa. Se jotenkin jää aina. Kun sain nämä kortit käteeni, totesin itselleni, että nyt on sitten pakko muistaa kuvata pienintä säännöllisesti 😀 Olettekin varmaan nähneet jo monessa somessa näitä kauniita kortteja! Korttien idea on siis se, että sinä päivänä, kun korttiin kirjoitettu tapahtuma toteutuu (ikäsaavutukset tai ekat kerrat eri jutuissa), otetaan kuva, jossa vauva ja kortti ovat, ja näin saadaan syntymään pysyvä kuvallinen muisto tärkeistä elämän hetkistä! Ja kun kortit säilyttää, niin niistä voi myös nopeasti tarkistaa tapahtumien päivämäärän. Vaikka kuinka olen pyrkinyt pysymään ajantasalla korttien tapahtumista, on muutaman kerran korttiin jouduttu kirjoittamaan tyyliin ”+10 päivää” eli pikkusen ollaan ylitetty virallisia tapahtumapäiviä, hups… Mutta eipä varmaan olisi tullut niitäkään kuvia otettua ollenkaan, jos kortteja ei olisi meillä. 

Tämän tyylisiä kortteja on Milestonella myös raskauteen, taaperoajankohtaan, häihin, lasten hauskoihin sanomisiin sekä eri aktiviteetteihin liittyen. Käy kurkistamassa korttien tarkemmat kuvailut täältä: klik! Minä ihastuin näihin kortteihin sen verran, että siskon kysyessä ristiäislahjavinkkiä, mainitsin saman sarjan juniorikortit, ja sellaiset myös saimme nyt valmiiksi odottelemaan taaperoaikaa 🙂 Ja hei, nämä sopivat lahjaksi vaativammallekin sankarille, sillä korteihin käytetään FSC-paperia sekä ekologista ja myrkytöntä mustetta. Iso peukku siis näille!

Lansinohin Earth friendly baby -tuotteita saatiin testailtavaksi viittä erilaista: aloe vera -kosteuspyyhkeet, kamomillan tuoksuisen vartalovoiteen, mandariinin tuoksuisen kylpyvaahdon sekä laventelin tuoksuisen kylpyvaahdon ja vielä laventelin tuoksuisen shampoo-pesunesteen. Kun saimme tuotteet, tuoksuttelin niitä ihan fiiliksissä (onko muita, jotka rakastavat eri kosmetiikkatuotteiden haisteluita? :-D). Ja hyviltä tuoksuivat! Vauvallekaan tarkoitettujen tuotteiden ei siis tarvitse olla tuoksuttomia, kunhan tuoksu vaan on lempeä ja mieto. Meidän lemppareiksi näistä tuotteista nousivat aloe vera -kosteuspyyhkeet, kamomillan tuoksuinen vartalovoide sekä laventelin tuoksuinen kylpyvaahto.

Joka kerta, kun olemme kylvettäneet Snadisöpöyttä, niin se on tapahtunut illalla, joten emme olekaan vielä käytännössä testanneet mandariinia, vaan olemme aina valinneet rauhoittavaa laventelin tuoksuista kylpyvaahtoa. Me emme ole rasvaamalla rasvanneet vauvaa, vaan ihan vain tarpeeseen, eli silloin, kun iho näyttää kuivalta. Silloin olemme turvautuneet tuohon kamomillaiseen vartalovoiteeseen, joka tuoksuu kyllä siltä, että sitä tahtoisi levittää omallekin iholle! Aloe vera- kosteuspyyhkeet olivat kaupan kosteuspyyhkeitä paljon pehmeämpiä, enkä kyllä ollenkaan valita, että siinä vaippaa avatessa saa tuoksutella muutakin tuoksua kuin vaipan sisällön tuoksua… :-)) 

Tämä Lansinohin ihonhoitosarja on ekosertifioitu, ja sen ainesosat ovat luomuja! Täydelliseen diiliin kuuluu tietenkin lisäksi se, että sitä ei ole testattu eläinkokeilla, se on dermatologisesti testattu, se ei sisällä sulfaatteja tai parabeenejä eikä keinotekoisia hajusteita. Jes, aika loistavaa! Eivätkä nämä tietenkään ole vain vauvoille, meillä isommatkin pojat käyttävät näitä kylpyvaahtoja (välillä vähän liikaakin…)!

Nämä tuotteet siis jäävät meille ehdottomasti käyttöön! Kiddexiltä, joka siis on lastentarvikkeiden innovatiivinen tuontiyris, löytyy myös paljon kaikkea muutakin kivaa, jota minä ainakin olen kuolannut. Kiddexin tuotteista meillä on näiden yhteistyötavaroiden lisäksi olleet käytössä Hevean luonnonkumikylpylelut, Luman puhdistuspyyhelaatikko sekä Shadezin  aurinkolaseja. Kaikkiin niihin ollaan kyllä oltu tosi tyytyväisiä – ovat kestäneet aika kovaakin käyttöä! Semmoinen Play&go:n pussitettava leikkimatto tulee aika varmasti hankituksi jossakin vaiheessa meille! Ja uudet lasten aurinkolasit ja vauvalle oma harja! Ja varmaan muutama muukin minun unelmalistani kohdista, joista postauksen alussa teille kerroin.

Jos tahdotte lähemmin tutustua kaikkiin ekologisiin, eettisiin ja luomuihin lastentarvikejuttuihin, niin vinkkaan teitä seuraamaan Kiddexiä myös somessa:

@kiddex_suomi
@kiddex_baltics

Yhteistyössä Kiddexin kanssa