Valmentajavalmennus: viimeiset yhteiset opiskelumetrit
0
Täällä olisi nyt sitten taas askeleen pätevämpi valmentaja, meinaan sain juuri päätökseen Valmentajavalmennuksen. Olen kirjoitellut itselleni muistiin sekä teille inspiraatioksi Valmentajavalmennuksen kaikista edellisistä lähipäivistä raporttia. Voit lukaista kaikki kirjoittamani jutut tämän tekstin lopun linkkien kautta.
yhteenhitsaantumista, erilaisuutta ja tunnemyrskyjä
Hieman haikein mielin astelin viimeisiin lähiopetuspäiviin. Oli koulutus mikä tahansa, missä vietetään aikaa yhdessä, porukka hitsaantuu jokseenkin yhteen. Lisäkerroksia hitsaantumiseen tuo vapaa-ajan viettäminen yhdessä ja henkilökohtaisten asioiden avaaminen muille koulutuksen aikana. Meidän lähiopetuspäivät olivat aina kahden päivän mittaisia eli mahdollisuus yhteiselle illanvietolle oli aina ensimmäisen lähiopetuspäivän iltana. Henkilökohtaisten asioiden jakaminen muille riippuu persoonan/persoonien lisäksi yleisestä ilmapiiristä, tehtävien luonteesta ja valmentajien suhtautumisesta henkilökohtaisten asioiden noustessa puheeseen.
Niin. Taas kerran koulutusta jälkikäteen pohtiessa saa todeta, että ihmiset ne tekevät koulutuksesta mielekkään. Erilaiset ihmiset. Meillä oli todella monimuotoinen porukka kasassa ja on hienoa huomata, että jokaiselta valmennettavalta tuli itse opittua jotain. Ja toki valmentajiltakin tuli opittua paljon, heh!
Kohdattiin koulutuksen aikana melkoisia tunnemyrskyjä ja myöskin tulkintavirheitä toisten sanomisten osalta. Mahtavaa oli huomata, miten aikuismaisesti me kaikki osasimme kuitenkin hoitaa tilanteiden selvittelyt. Kaikki aikuiset eivät siihen pysty, sen olen huomannut. Mutta valmentajalle aikuismainen käytös on kyllä erityisen hyvä piirre, sanoisin. Valmentajana on osattava tarkkailla omia tunteita, ottaa hallinta niihin ja myöskin sanoittaa ne. Valmentajana on myöskin hyvä tiedostaa vastuu siitä, mitä tunteita herättää valmennettavissa. On osattava ottaa valmennettavien tunteet vastaan oikealla tavalla. Näistä asioista me puhuimme paljon koulutuksen aikana ja niitä on hyvä muistutella mieleen jatkossakin tasaisin väliajoin.
Esityksiä, kertausta ja moi moi
Viimeiset Valmentajavalmennuspäivät sisälsivät jäljelle jääneet esitykset, paljon kysymyksiä ja niihin vastauksia sekä loppuseremonioiden kautta heipat.
Tällä viimeisellä kerralla esitysvuorossa olin muun muassa minä! Ennen minun esitystä tapahtui pieni yllättävä asia, joka hieman hämmensi minua esitykseni ensimmäiset minuutit. Mutta sitten onneksi sain kerättyä itseni ja loppuesitys meni jo sujuvammin. Vaikka olen tottunut esiintymään, niin opin todellakin tästä esityksen vedosta, sillä se ei ollut vain esityksen veto lavalla, vaan siihen perehdyttiin porukalla esityksen jälkeen. Jokainen antoi suullisen ja kirjallisen palautteen. Onhan se tietenkin aina kuumottavaa saada aitoa rehellistä palautetta omasta esiintymisestä, vaikka tilanne olikin kaikin puolin turvallinen esiintyä. Sain kyllä hyviä tipsejä, joita sitten jalostaa seuraavissa esiintymisissä!
Meiltä oli kysytty mieleen pälkähtäviä kysymyksiä ennen viimeisiä Valmentajavalmennuslähipäiviä. Noita kysymyksiä käsiteltiin monen tunnin ajan ja valmennuskokonaisuuden tärkeimmät asiat saivat vielä kertausta ja tarkennusta vastausten ja keskustelujen aikana. Valmentajamme osasivat vastata kaikkiin meidän kysymyksiin, mikä oli ihan kiva ja suotavakin juttu, heh.
Viimeisenä päivänä meillä oli todistusten jaot ja päivä loppui ihan naurettavasti: naurujoogasessioon.
Valmentajavalmennuksesta kokonaiskuva valmentamisesta
Valmentajavalmennus tarjoili kokonaisuudessaan oikein mainion kokonaiskuvan valmentamisbisneksestä. Valmentajavalmennus sopii kaikille, jotka ovat suuntaamassa valmennuskentälle ja luulen, että tämä valmennus tarjoilee hyviä ahaa-elämyksiä myös heille, jotka ovat jo hetken jos toisenkin taapertaneet valmennuksen parissa. Nyt, kun olen käynyt Valmentajavalmennuksen, voin olla varma, että mitään superolennaista asiaa valmentamisesta ei ole jäänyt minulla tiedostamatta. Valmentajavalmennuksen hyviä puolia oli sopivan kokoinen porukka: tarpeeksi paljon erilaisia ihmisiä, mutta ei kuitenkaan liikaa: jokaisen kysymyksiin oli aikaa vastata ja jokaisen (tulevaan) valmennusbisnekseen oli aikaa perehtyä.
Kiitos Mikko, Timo ja Ilkka sekä kaikki muut Valmentajavalmennuksen tyypit! Kiitos 10 times, Varapuu ja Uskalla Innostua!
NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG @emmianniinajansson FB @emmianniinablog
Valmentajavalmennus: puhetta rahasta, siitä pakollisesta pahasta
Valmentajavalmennus: pitkän tauon jälkeinen jälleennäkeminen
Valmentajavalmennus: pitkän tauon jälkeinen jälleennäkeminen
Vihdoin me päästiin taas kokoontumaan yhteen Valmentajavalmennustyyppien kanssa! Olipa virkistävää ja erilaista, monen kuukauden zoominarien jälkeen. Kaksi opiskelupäivää nautiskeltiin opiskelukavereiden kanssa toistemme seurasta. Kasvotusten tapaaminen on kyllä aina niin eri juttu kuin ruudun välityksellä tapaaminen! Aluksi mietin, että tuleekohan opiskelusta mitään, kun olen varmaan vaan niin fiiliksissä ihmisten ilmoille pääsemisestä, mutta eiköhän sitä jotakin tarttunut tästäkin lähiopiskelujaksosta mukaan.
Esitykset koulutuksen parasta antia
Me harjoittelemme valmentamista ja valmennusten myyntiä ihan konkreettisesti toisten edessä jokainen vuorollamme. Hassua sanoa näin, mutta yksi parhaimmista opin välineistä minulle tässä valmentajavalmennuksessa ovat olleet toisten esitykset ja niiden palautteidenantotilanteet. On ollut hienoa huomata, miten jokaisella meillä on se oma valmennusjuttumme: osa-alueemme, josta tiedämme ja jota valmennamme tai jota haluaisimme alkaa valmentaa. Niin mahtavia valmentajia on nousemassa valmennusalalle, että odottakaahan vain 😎 Esityksen katsominen, palautteen suunnittelu, palautteen antaminen ja toisten palautteiden kuuntelu kaikki opettavat. Oma isoin esitykseni on vasta edessäpäin, viimeisellä kerralla. Sekin varmaan opettaa aika paljon… 😉
Valmentajavalmennuksen aikana on tullut mietittyä sitä, miksi sama asia sanottuna omalta paikalta istuen ei jännitä yhtään, mutta kun on tutunkin ihmisjoukon keskellä seisomassa, niin sitten alkaakin vähän jännittämään. Puhuttiin valmentajavalmennuksessakin siitä, että tavallaan se voi juontua jo ihan tuhansien vuosien takaa, kun ihmiset olivat avarilla paikoilla villieläinten uhreja helpommin kuin suojaisissa paikoissa ollessaan. Ja tähän päälle kaikenmaailman henkilökohtaiset syyt, koulumaailmasta saadut traumat, muusta elämästä tarttuneet uskomukset liittyne hyvään esiintymiseen jne. Aikamoinen soppa! Mutta esiintyminen on valmentajalle niin tärkeä taito, että sitä vain täytyy harjaannuttaa. Oikotietä ei ole.
Pieniä, isoja juttuja
Päällimmäisenä viimeisistä kahdesta päivästä jäi siis mieleeni esitykset. Niiden lisäksi kerkisimme käydä läpi vaikka mitä kaikkea pientä ja isoa juttua ja myös pieniä, mutta merkitykseltään isoja juttuja. Kun aiheet liittyvät jotenkin rahaan, niin saan kyllä ihan pinnistellä, jotta saan pidettyä mielenkiintoni yllä niitä asioita opiskellessani. Onneksi Mikko ja Timo tekevät mielenkiinnon ylläpidosta niin helppoa kuin se on mahdollista rahasta puhuttaessa. Siltikin joudun toteamaan, että kaikki aiheet eivät vain ole itselleen niitä mieluisimpia, ja se täytyy vain hyväksyä. Valmentajana ollessa kaikki valmentamiseen liittyvät asiat tarvitsee kuitenkin edes perustasolla osata, jotta sitten voi ulkoistaa ne onnistuneesti (esimerkiksi kirjanpidon).
Napsin tällä kertaa kuvia fläppitauluista tämänkertaisista teemoistamme. Tällaisia asioita me mm. käsittelimme.
Niin, ei varmaan avaudu asiat näistä katsomalla, mutta pieniä maistiaisia saitte osasta teemoista, joita käsittelimme. 😉
Rento tunnelma ja kivoja tyyppejä
Tämä koulutus oli toiseksi viimeisin lähiopetuskertamme. Elokuussa sitten näämme näissä merkeissä viimeisen kerran. Joka koulutuskertamme on ollut kivan rento ja ilmapiiri välitön – sen takia yleensä käteni nouseekin aika usein ylös: minulla on yleensä paljon kysyttävää 😀 Ja kaikkiin kysymyksiini olen saanut vastauksen. Koulutuksemme on täynnä kivoja tyyppejä ja joka koulutuksessa, kuten tässäkin nyt, tulee tunne, että juuri nämä ihmiset kuuluvatkin olla juuri tässä koulutuksessa!
Nämä lähiopetuspäivät hieman etukäteen jännittivät minua, sillä mukanani eri paikkakunnalla oli mies ja vauva ja kävin joka tauolla imettämässä. Hienosti silti kaikki meni!
Syksyllä kirjoittelen sitten viimeisen kerran valmentajavalmennuksesta, pysyhän kuulolla, jos tämä aihe sinua kiinnostaa!
NÄHDÄÄNHÄN SILLÄ VÄLIN MUUALLA: IG: @emmianniinajansson / FB: @emmianniinablog
Valmentajavalmennus: puhetta rahasta, siitä pakollisesta pahasta