Yrittäjyydestä puhutaan somessa paljon 🤳.
Toisessa ääripäässä se näyttäytyy vapautena, nopeana menestyksenä ja omien aikataulujen hallintana. Toisessa taas varoitellaan byrokratiasta, veroista ja siitä, kuinka kaikki tuet katoavat heti.

Totuus on jotain aivan muuta.

Olen itse kulkenut yrittäjyyden polun kevyestä kokeilusta toiminimiyrittäjäksi. Samalla seuraan työni ja arkeni kautta nuorten ensimmäisiä askeleita työelämään. Suurin este yrittäjyydelle ei ole osaamisen puute, vaan epäselvä pirstaleinen tieto ❗

Moni ei jätä yrittäjyyttä väliin siksi, ettei haluaisi — vaan siksi, että pelkää tekevänsä jotain väärin.

Kevytyrittäjyys vai toiminimi – mistä oikeasti on kyse? 🤔

Kun itse aloitin, täysipäiväiseksi yrittäjäksi hyppääminen jännitti 😅. Tein ensin kirjoitustöitä kevytyrittäjänä, mikä antoi mahdollisuuden kokeilla työelämää ja laskutusta ilman suurta riskiä. Kevytyrittäjyys on loistava tapa testata, miltä yrittäjyys tuntuu käytännössä. Palkkaguru tarjoaa kevytyrittäjälle parhaan laskutuspalvelun kilpailukykyiseen hintaan.

Toiminimen perustin vuonna 2019, kun toimintani vakiintui ja halusin ottaa isomman askeleen. Silloin yrittäjyys ei ollut enää kokeilu, vaan pysyvä osa elämääni tähän asti.

Kevytyrittäjyys sopii, kun:

• haluat kokeilla yritysideaa ilman Y-tunnusta, matalalla riskillä

• teet satunnaisia tai sivutoimisia töitä

• haluat madaltaa kynnystä ja oppia hallinnollisia asioita turvallisesti

Toiminimi toimii, kun:

• asiakkaita on jatkuvasti, eli toiminta on jo vakiintunutta

• toiminta kasvaa

• haluat vakiinnuttaa yritystoiminnan pysyväksi osaksi arkea

Jos pohdit tarkemmin, kumpi sopii omaan tilanteeseesi, tästä vertailuoppaasta: Toiminimi vai kevytyrittäjyys? näet erot selkeästi.

Pelko ei ole vihollinen – aloita kevyesti 💡

Yrittäjyys saa jännittää — usein se kertoo siitä, että asia on itselle merkityksellinen. Pelko ei ole merkki siitä, ettei pitäisi aloittaa, vaan siitä, että ollaan uuden äärellä. Kevytyrittäjyys toimii monelle pehmeänä ja turvallisena aloituksena, jossa epävarmuus pienenee tekemisen kautta.

Paljonko oikeasti jää käteen? 💰

Yksi yleisimmistä kysymyksistä — sekä omassa aloitusvaiheessani että nuorten kanssa keskustellessa — on:

Paljonko tästä työstä oikeasti jää käteen?

Arvailu aiheuttaa epävarmuutta. Kun numerot eivät ole selkeitä, päätöksiä on vaikea tehdä. Tässä kohtaa Palkkaguru auttaa: yrittäjän tuntiveloituslaskuri näyttää summat selkeästi etukäteen, joten päätökset eivät perustu pelkkään mutuun 👍

Kysymys lienee pitkälti: kuinka paljon arvostan omaa työpanostani?

Sivutoiminen yrittäjyys – turvallinen välimalli 🛡️

Moni ajattelee, että yrittäjyys on joko täysipäiväistä tai ei ollenkaan. Todellisuudessa suurin osa aloittaa jostain siltä väliltä.

Sivutoiminen yrittäjyys voi tarkoittaa:

• yksittäisiä projekteja

• keikkaluontoista työtä

• oman osaamisen testaamista palkkatyön rinnalla

Tämä on monelle turvallisin tapa aloittaa. Riski on pieni, mutta oppiminen valtavaa. Yrittäjyys alkaa tekemisestä, ei yritysmuodosta ✨

Virheitä ei tule pelätä – niistä tulee oppia.

Vapaus ja vastuu – miksi lähdin sosiaalityöstä yrittäjäksi 🌱

Sairaalan sosiaalityöntekijänä opin paljon, mutta kaipasin vapauden ja luovuuden mahdollisuutta omassa työssäni. Yrittäjyys antoi sen, mutta samalla vastuu siirtyi minulle täysin.

Tämä tasapaino on yksi yrittäjyyden suurimmista opeista:

• saat päättää omasta ajankäytöstäsi

• voit luoda työstäsi omannäköistä

• mutta vastuu onnistumisesta on kokonaan sinun

Tämä on tärkeä ymmärtää, ennen kuin hyppää yrittäjyyden maailmaan. Kevytyrittäjyys on tässäkin kätevä välimalli: voit kasvaa vastuuseen askel kerrallaan.

Nuoret, kesätyöt ja ensimmäiset laskutettavat työt

Tänä vuonna perheessämme on ajankohtainen vaihe: 16-vuotias poikani on ollut jo kahtena kesänä kesätöissä ja juuri nyt on kesätöiden hakusesonki päällä! Samalla työni ja sosiaalityön taustani kautta näen, kuinka nuoret kaipaavat selkeitä vastauksia työelämään liittyviin kysymyksiin.

Itse olen aikanaan tehnyt kesätöitä huoltoaseman kahvilassa ja tiskannut suurtalouskeittiössä. Ne työt opettivat vastuuta, aikatauluja ja sitä tunnetta, että oma työ on arvokasta.

Nykyään ensimmäiset työelämän askeleet voivat olla myös projektiluontoisia. Kevytyrittäjyys voi toimia nuorelle turvallisena “hiekkalaatikkona”, jossa opetellaan työelämän sääntöjä ilman pelkoa.

Entä KELA ja tuet – mitä oikeasti tapahtuu? 💡

Suurin pelon aihe — ja samalla väärinymmärretyin — liittyy usein tukiin.

Kevytyrittäjän tulot ovat tuloja kuten palkkatulotkin. Ne huomioidaan tukia arvioitaessa, mutta ratkaisevaa on tulon määrä, ei se, millä tavalla raha on ansaittu.

Somekeskusteluissa asia esitetään usein mustavalkoisesti: “kaikki tuet lähtevät heti”. Todellisuudessa järjestelmä perustuu tulorajoihin ja ennakointiin. Kun tarkistat asiat etukäteen Kelalta ja palveluntarjoajalta, yllätyksiä ei yleensä tule. ✅

Some-myytit vs todellisuus 📌

Myytti: yrittäjyys vaatii heti yrityksen perustamisen
✅ Todellisuus: usein voi aloittaa ilman omaa Y-tunnusta

Myytti: verotus tekee yrittäjyydestä kannattamatonta
✅ Todellisuus: kulut ja tulot ovat ennakoitavissa, kun ne laskee etukäteen

Myytti: tuet katoavat automaattisesti
✅ Todellisuus: ratkaisevaa on tulotaso, ei yrittäjyyden nimike

Yrittäjyys ei ole hyppy — vaan polku 🌟

Oma polkuni kevytyrittäjyydestä toiminimiyrittäjäksi opetti, että yrittäjyys alkaa tekemisestä. Ensimmäinen laskutettava työ on usein tärkein askel.

Sama viesti on tärkeä myös nuorille, joita kohtaan työni kautta: työelämään ei tarvitse astua täydellisenä tai kaiken valmiiksi tietävänä. Riittää, että aloittaa pienesti ja oppii matkan varrella.

Kun taustalla on oikea tieto ja toimivat työkalut, yrittäjyys ei ole pelottava riski — vaan mahdollisuus kasvaa omaan suuntaan 🌱

Palkkaguru hoitaa paperisodan, ja sinä keskityt tekemiseen. Tutustu Palkkaguru.fi ja anna sen olla kumppanisi yrittäjyyden kaikissa vaiheissa.

Itse kiteytän yrittäjyyden seuraavasti: se on vastuunottamista omasta elämästä.

Olisi kiva kuulla kommenteissa, millainen on ollut sinun yrittäjyystarina tai haaveiletko yrittäjyydestä?

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA:

Kun teimme yli 20 vuoden yhdessäolon jälkeen kunnolliset riitelysäännöt, huomasimme aika nopeasti yhden jutun: säännöt auttavat todella paljon… mutta silti riidoissa on usein joku tuttu kaava. Niin kuin sama kohtaus eri näyttämöllä. 😅

Siksi tämä on jatko-osa. Tässä en keskity niinkään siihen mitkä säännöt kannattaa tehdä (siitä kirjoitin jo), vaan siihen miksi riita lähtee joskus lapasesta, miksi kumpikin toimii tietyllä tavalla ja miten sen kaavan voi katkaista käytännössä.

Tästä ekaan osaan:

Miksi parisuhteessa kannattaa sopia riitelysäännöt? (ja miksi me teimme ne vasta yli 20 vuoden jälkeen) 💛

Sama riitakuvio uudelleen ja uudelleen? Et ole yksin 😄

Monessa parisuhteessa riita menee näin:

• Toinen haluaa puhua heti, koska muuten mieli alkaa pyörittää asiaa ja kaaos kasvaa 😵‍💫

• Toinen tarvitsee tilaa, koska muuten ylikuormitus nousee ja järkipuhe katoaa 😮‍💨

• Toinen kokee tauon hylkäämisenä 💔

• Toinen kokee jatkuvan puhumispaineen hyökkäyksenä 🛡️

Ja sitten käy se klassinen: mitä enemmän toinen tulee kohti, sitä enemmän toinen vetäytyy. Ja mitä enemmän toinen vetäytyy, sitä enemmän toinen tulee perässä. Lopputulos: kumpikin kokee olonsa turvattomaksi – omalla tavallaan.

Tärkeä ajatus: tässä ei ole kyse siitä, että toinen olisi “vääränlainen”. Tässä on usein kyse siitä, että kummallakin on eri tapa hakea turvaa.

Riidan roolit: “lähestyjä” ja “vetäytyjä” 🏃‍♀️🏃‍♂️

Näissä rooleissa ei ole mitään hävettävää. Ne ovat usein automaattisia, opittuja ja joskus myös temperamenttiin liittyviä.

Lähestyjä (haluaa selvittää heti) 🗣️

• “Jos tästä ei puhuta nyt, tämä paisuu päässä”

• “Tarvitsen varmuuden, että olemme ok”

• “Hiljaisuus tuntuu pahalta”

Vetäytyjä (tarvitsee tauon) 🧊

• “En pysty ajattelemaan, kun kierrokset ovat näin korkealla”

• “Tarvitsen hetken rauhoittuakseni”

• “Jos jatketaan nyt, sanon jotain rumaa”

Usein molemmat yrittävät suojata suhdetta – eri keinoin. Lähestyjä suojaa yhteyttä tulemalla kohti. Vetäytyjä suojaa yhteyttä välttämällä vahingon, jonka voi tehdä ylikuormittuneena.

Ja juuri siksi “tila + paluu aikaan X” on niin hyvä: se on sillanrakennus näiden kahden maailman väliin 🌉💛

Triggerit ja hermosto: miksi järkipuhe ei toimi, kun kierrokset nousee 😮‍💨🧠

Tätä ei aina tajua riidan keskellä, mutta monesti riidassa ei ole kyse vain sanoista, vaan kehon reaktiosta.

• Toiselle kova ääni voi tuntua uhkalta

• Toiselle hiljaisuus voi tuntua hylkäämiseltä

• Toiselle tiukka katse voi olla “tuomio”

• Toiselle kädet puuskassa voi olla “nyt lähtee”

Kun hermosto tulkitsee tilanteen vaaraksi, järkevä keskustelu vaikeutuu. Silloin aivot yrittävät lähinnä selviytyä: taistele, pakene, jähmety.

Siksi yksi parhaista riitelytaidoista on ihan rehellisesti tämä: opitaan tunnistamaan, milloin kierrokset ovat liian korkealla. Ei siksi, että tunnetta pitäisi hävetä – vaan siksi, että silloin tarvitaan tauko, ei lisää argumentteja.

“Pehmeä aloitus” – pieni muutos, iso vaikutus 🫶

Yksi yleisimmistä syistä riidan eskaloitumiseen on aloitus. Jos aloitus kuulostaa hyökkäykseltä, toinen menee helposti puolustukseen (tai vetäytyy).

Tässä muutama esimerkki, joita voi ihan oikeasti harjoitella:

Kova aloitus:

• “Sä et ikinä kuuntele.”

• “Miksi sä taas teit noin?”

• “Aina mä hoidan kaiken.”

Pehmeä aloitus:

• “Minulle tuli tästä paha mieli. Voidaanko puhua?”

• “Tarvitsisin nyt tukea, koska olen kuormittunut.”

• “Voidaanko sopia tästä joku tapa, joka toimisi meille molemmille?”

Pehmeä aloitus ei ole “hampaat irvessä kilttelyä”. Se on taito tehdä tilaa sille, että toinen pystyy kuulemaan.

Arjen kuorma: joskus riita ei ole riita, vaan väsymys 😴🍝

Tämä on tylsä, mutta tosi: monen riidan taustalla on kuormitus.
Nälkä, väsymys, kiire, liikaa kaikkea, liian vähän palautumista.

Siksi riitelysäännöissä voi olla myös “arkisääntöjä”, tyyliin:

• Ei isoja tunnepuheita yömyöhään

• Ei päätöksiä riidan keskellä

• Jos on ollut rankka päivä, aloitetaan kysymyksellä: “Tarvitsetko nyt ratkaisua vai lohdutusta?”

Joskus sekin auttaa, että sanoo ääneen:
“Minä olen nyt niin kuormittunut, että kaikki tuntuu isommalta kuin onkaan.” 💛

No-go -rajat: mitkä ovat ne jutut, joita ei tehdä koskaan 🚫

Tämä on se kohta, jossa parisuhteen turvallisuus joko kasvaa tai rapautuu.

Moni pari sopii näistä “punaisista viivoista”:

• Ei erolla uhkailua (“mä lähden” / “sit tää on ohi”)

• Ei nöyryyttämistä tai naurunalaiseksi tekemistä

• Ei menneillä haavoilla lyömistä

• Ei tarkoituksellista rangaistusvetäytymistä (mykkäkoulu)

• Ei lasten käyttäminen välikappaleena (tai riidan “yleisönä”)

Näissä ei ole kyse siitä, että pitäisi olla täydellinen – vaan siitä, että suhteen perustaa ei rikota riidan hetkellä.

Mitä tehdä, jos riita jää päälle? “Paluu yhteyteen” -rutiini 🔁💛

Tässä tosi konkreettinen malli, jota voi käyttää, kun tauko on pidetty ja palataan takaisin:

1. Aloitus: “Olen valmis jatkamaan. Haluatko sinä?”

2. Tavoite: “Minun toive on, että ymmärretään toisiamme – ei että voitetaan.”

3. Yksi asia kerrallaan: “Puhutaanko vain tästä yhdestä jutusta?”

4. Lopuksi yhteys: “Olen tässä. Me ollaan samalla puolella.”

Ja jos menee taas kuumaksi: tauko uudelleen. Se ei ole epäonnistuminen, vaan taito.

Lopuksi: te ette ole ongelma – kaava on 🧡

Moni ajattelee riidassa, että “meissä on joku vika”. Mutta usein kyse on siitä, että suhde on ajautunut kaavaan, joka käynnistyy automaattisesti. Ja hyvä uutinen on tämä: kaavan voi katkaista.

Kun opettelee tunnistamaan roolit, triggerit ja kuormituksen – ja lisää mukaan pehmeän aloituksen sekä paluun yhteyteen – riidoista tulee vähemmän pelottavia. Ja vaikka erimielisyydet eivät katoa, ne eivät enää vie koko suhdetta mukanaan.

Oletko sinä tunnistanut jotain kaavoja suhteessasi?

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: