Hänen läsnäolonsa tuo tilanteeseen kuin tilanteeseen
rauhallisuutta ja valoisuutta.

Hänen seurassaan lapset saavat kokea itsensä tärkeiksi,
rakastetuiksi, tasaveroisiksi ihmisiksi.

Hänestä huokuu aito ilo, kun hän viettää aikaa lasten kanssa. 

Näkemisiemme jälkeen minulle ei koskaan tule sellaista oloa, että minun pitäisi langeta polvilleni hänen eteensä kiitoslaulua laulamaan, vaan tiedän, että hänen ja perheemme välinen suhde on vastavuoroinen ja pyyteetöön, todelliseen lähimmäisenrakkauteen perustuva.

Hän ei leuhki eikä hyökkää päälle omilla mielipiteillään,
vaan hän tarkkaan kuuntelee ja jo katseellaan kertoo, että hän on
oikeasti läsnä.

Hän on ihminen, jolle voisin soittaa ihan milloin vain ja jolle
voisin kertoa ihan mitä vain.

Lasten kanssa toimiessaan hän tietää vaistomaisesti, miten
lohduttaa, mistä kohtaa silittää, mitkä sanat auttavat vaikeassa
tilanteessa.

Hän on ihminen, josta vain yksinkertaisesti tiedän, että hän
tulee kuulumaan elämäämme aina.

Minä tunnen muutaman tällaisen ihmisen. He ovat todellisia
timantteja. Meidän perheellä on ollut ilo saada yksi uusi timantti
lähipiiriimme. Timatti, joka varamummohuudon rohkaisemana otti
minuun yhteyttä. Kaikki sen tekstin aiheuttama harmi ja niskaani
heitetty loka kuittaitui yhtäkkiä täysin tällä yhteydenotolla.
En ikinä unohda sitä hetkeä, kun avasin sähköpostilaatikon ja ilon
kyyneleet poskille valuen luin hänen kirjoituksen. Onneksi, oi
onneksi kirjoitin sen tekstin.

Onko muita, joilla myrkytystietokeskus (sairaalan päivystysnumeron lisäksi) majailee puhelimessa soitetuimpien numeroiden listalla? Tämä on noloa myöntää, ja varmasti taas yksi niistä jutuista, joista huono äiti -tililleni pompsahtaa reilunkokoinen pistepläjäys. No, silläkin uhalla, että niskaani lyödään välinpitämätön äiti-ihminen -leima, aloin muistelemaan muutamien soittojen sisältöjä…

Kerran Pikkusankari pääsi tonkimaan luvattomia kaappeja ja maistoi ison kulauksen kynsienkovettamisainetta…

Kerran Minimullistaja heitti vanhan ajan kuumemittarin lattialle ja heittäytyi elohopealätäkköön…

Kerran Pikkusankari haukkasi metsässä kärpässientä…

Kerran Minimullistaja ja Pikkusankari nukkuivat huoneessaan, kun takkaan jäi epähuomiossa kytemään häkään viittaava pesä moneksi tunniksi…

Kerran Pikkusankari nappasi kahdeksansataagrammaisen buranatabletin auenneesta lääkepurkista…

Kerran Minimullista ja Pikkusankari nukkuivat vartin verran pienessä mökissä, johon oli levinnyt puuhellasta savua mustaksi paksuksi verhoksi asti…

Kerran Pikkusankari popsi kourallisen Bafusineja yöpöydän laatikosta…

Kerran Minimullistaja popsi puistossa kourallisen styroksia, kun minä selvittelin isompien lasten kärhämiä…

Ja öööö… aika paljon kaikkea muutakin, en kehtaa kirjoittaa ihan kaikkia tähän… Auts. Kiitos Myrkytystietokeskus, että olet avoinna 24/7!