Neljä ja puoli vuotta on nyt bloggausta takana, ja nyt bannerini
kuvaukseen kirjoitin ensimmäistä kertaa ikinä ”perhelifestyle”.
Semmoista en olisi ikinä koskaan kuvitellut kirjoittavani, kun
ensimmäisiä blogitekstejäni rustailin. Minunhan piti ”vain” kirjoittaa
poikien sairausarjesta, meidän voimavarojen riittävyydestä todella
hankalan arjen keskellä sekä vertaistuellista asiatekstiä esimerkiksi
imetysdieeteistä ja muista poikiemme sairauksiin liittyvistä asioista.
Blogi on kuitenkin kantanut tänne asti, ja nyt kymmenen ikinä suosituimman tekstini joukossa onkin kahdeksan ruokajuttua! Ennen bannerin kuvauksessa luki
siis: ”Karua elämää. Ihanaa elämää. Karun ihanaa elämää. Ihanan karua
elämää. Refluksi-allergia-astma-elämää”. Ja sitähän tämä
kuusivuotinen on ollutkin. Vaikkakin sairaudet edelleen määrittävät
jossakin määrin elämäämme, koen, että nyt on aika rohkeasti ottaa
”sairausmäärittely” pois myös blogini kuvauksesta (vaikka niistä
haasteista edelleen silloin tällöin kirjoittelisinkin) ja jatkaa ”yleisemmällä” linjalla. Toivon, että blogini persoonallisuus ei tästä kuitenkaan kärsi.

Yksi
asiasisältö, jota olen tarkoituksella viimeisen puolen vuoden ajan
vältellyt täällä blogissa, ovat kaverisuhteet, ystäväsuhteet,
isovanhempisuhteet sekä yleisesti ottaen läheiset muutkin suhteet
yleisellä tasolla. Ne ovat asioita, joista edelleen haluaisin avautua ja
joista kirjoittaa, mutta tiedättekö mitä? En jaksa enää sitä
väärinymmärryksen määrää, minkä niistä teksteistä joka kerta kohtaan.
Olen hyväksynyt, että kukaaaan, kuka ei ole elänyt sellaista arkea kuin
me, ei pysty näitä asioita täysin ymmärtämäänkään, vaikka kuinka asioita
yrittäisin avata avoimesti ja rehellisesti. Niistä tänne kirjoittaminen tuntuu siis välillä vähän turhalta.

Ehkäpä juuri se, että
joutuu usein näiden tekstien jälkeen kuulemaan vaikka mitä soopaa niin
omasta luonteenlaadusta, arvoista kuin muistakin elämäämme liittyvistä
asioista, on rankkaa. Se on rankkaa siitäkin huolimatta, vaikka itse (ja
se tärkein lähipiiri) tietää, miten asiat oikeasti ovat, ja vaikka
tiedän, että ehkäpä kukaan näistä negatiivisista kommentoijista ei
pystyisi sanomaan kirjoitettua asiaa minulle kasvotusten. Se on rankkaa
siksi, että minä pyrin aina ajattelemaan positiivisesti ja kehittymään.
Vaikka en ota loukkauksia niin itseeni, niin pyrin silti aina
ajattelemaan, että onko kommentoijilla oikeasti joku hyvä tarkoitus, ja
että voinko oikeasti oppia siitä kommentista edes jotakin. Menen syvälle
omaan ajatusmaailmaani (liian syvälle, sanoo mieheni :-D) ja tutkin sitä. Usein, hyvin usein monen tunnin
pähkäilyn jälkeen joudun toteamaan, että ei, tämä kommentoija ei tiedä
minusta yhtään mitään, ja todennäköisesti luki tekstini täysin
väärinymmärtäen (tahallaan) ja/tai halusi purkaa pahaa oloaan/omia
käsittelemättömiä tunteitaan minuun ja blogiini. Tai että hän on joku,
joka on jostain syystä kehittänyt minua kohtaan jonkun kaunan.

Useinhan
asia on niin, että niillä, jotka tekstin eniten itseensä ottavat, onkin
omassa mielessään eniten prosessoitavaa asian suhteen. Eli että
silloin, kun on suoltamassa ilkeää tekstiä kommenttikenttään, ihan
peiliin voisi katsoa, jos näin kauniisti asian ilmaisisi. No mutta, täysin
avosylin olen kaikki tyypit blogiini ottanut, ja kehittänyt
vain nahkaani paksummaksi kaiken kommentoinnin suhteen. Kuitenkin näiden kurjimpien luonneanalyysien takia henkilökohtaisimmat asiat usein jäävät
kirjoittamatta, ja niin varmaan jatkossakin. Harmittaahan se, että
joudun rajoittamaan tekstintuottoa, sillä aina olen saanut kiitosta
juuri näistä kirjoituksista, jotka eniten puhututtavat. Kurjaa, jos jää
vertaistukea ja empatiaa antamatta tässä muodossa niille, jotka sitä
voisivat tarvita.

Mitä blogista
siis jatkossa löytyy? Samaa kuin tähänkin asti, nyt vaan annoin
vihdoinkin itselleni ”luvan” kirjoittaa kaikesta, tällä kepeydellä minkä sormilleni kepeydeksi asetan. Tykkäättekö te (pintapuolisista)
kuulumispostauksista? Hyvinvointijutuista? Ruokajutuista? Menovinkeistä?
Täysin random-jutuista, kuten pienistä ajatelmista eri asioiden
suhteen? Onko blogini liian sekava, jos se sisältää kaikkea tätä? Vai
toivovatko lukijani enemmän yhteen tai kahteen asiaan keskittyvää blogia
(sillä blogini alku oli hyvinkin selkeä asiajakauman suhteen)?

Luulen, että moni juuri nytkin miettii, että tekisi mieli jotakin. Jotakin hyvää, helppoa ja terveellistä. Tässä on ehdotukseni: kermainen banaanivanukas! Tämä resepti on oikeasti älyttömän nopea ja herkullinen! Ja sisältää monta terveellistä ainesta!

Kermainen banaanivanukas

2 kypsää (pakastettua) banaania

1rkl cashewvoita

1rkl kookosmannaa

1tl kaakaojauhetta 

ripaus vaniljajauhetta

kaakaonibsejä koristeluun

Blendaa kaikki (nibsejä lukuunottamatta) sekaisin ja heitä sitten päälle nibsit.

Vanukas on hyvää myös ”lämpöisenä”, mutta ehkä vielä parempaa se on kylmänä. Tätä varten kannattaakin olla aina banaaneja siivutettuna pakkasessa. Banaanit kannattaa ottaa hetki ennen vanukkaan tekoa huoneenlämpöön, jolloin ne ovat kohmeisia, mutta eivät kauttaaltaan jäisiä. Jos kuitenkin pakastimesi on banaaniton, mutta haluat maistella vanukasta kylmänä, niin laita valmis vanukas pariksi tunniksi jääkaappiin. Ja muuten, kerralla voi tehdä isommankin annoksen – tämä vanukas kestää hienosti seuraavaankin päivään jääkaapissa.