Meidän syyslomaviikko ei ollut tämä meneillään oleva viikko, vaan viime viikko, mutta ajattelin kuitenkin rustailla vielä syyslomasta vähän. Oikeastaan kirjoitan hälventääkseni perheiden loma-ahdistusta. Haluan tällä tekstilläni välittää ajatuksen, että loma voi olla oikeasti tosi kiva ja onnistunut, vaikka lomalla ei tekisikään ”mitään” eli toisin sanoen jos vain olisi kotona, ulkona ja puuhastelisi lähiympäristössä juttuja lasten kanssa.

Jos ihan kirjaimellisia halutaan olla, niin eihän meillä kai edes ollut sellaista ”oikeaa” syyslomaa, sillä meidän perheestä 2/5 ei edes lomaillut. Meillä mies oli työmatkalla keskiviikkovarhaisaamusta perjantai-lauantai väliseen yöhön. Keskimmäinen kävi eskariaan neljä tuntia päivässä. Miehen työmatka (ja muutenkin työviikko) oli pakollinen, mutta keskimmäisen valinta eskariin menosta täysin vapaaehtoinen. Keskimmäinen käy yksityistä eskaria, ja se oli auki myös syyslomalla. Keskimmäinen sai itse päättää, haluaako mennä eskariin vai ei, vaikka itse eskariopetusta ei ollutkaan tuona viikkona. Mutta kaikkea muuta kivaa puuhaa oli! Meillä vanhemmilla ei ollut mitään tuota keskimmäisen päätöstä vastaan, sillä keskimmäinen rakastaa eskarissa käyntiä ja toisaalta kuukausimaksuun sisältyy myös tuo syysloman aikainen toiminta.

Mitä kaikkea teimme?

Niin, mehän emme juuri tehneet mitään kummempaa. Tuolla viikolla oli pojilla kaksi harrastusta, sähly sekä uimakoulu. Muut harrastukset olivat tauolla. Toisaalta omalla paikkakunnalla lomaileville tämä on kiva juttu, kun on tuttuja tekemisiä, mutta toisaalta varmasti harmi niille, jotka ovat lomailemassa muualla. Näiden harrastusten lisäksi meidän kotikaupunki oli järjestänyt vaikka mitä kaikkea kivaa lapsille. Me emme hyödyntäneet kuin yhtä aktiviteettia: temmellyspäivää paikallisella urheilutalolla. Temmellyspäivässä oli kaikenlaista urheilullista aktiviteettia lapsille.

Tuon temmellyksen lisäksi olisi ollut esimerkiksi graffitityöpaja, ilmainen kuljetus Linnanmäen valokarnevaaleille sekä paljon vapaita luisteluvuoroja jäähalleilla. Esikoisen harmiksi graffitityöpaja oli jo täynnä, kun yritin ilmoittaa häntä sinne, Valokarnevaalit kuljetuksineen olivat liian myöhäiseen ajankohtaan kuopusta ajatellen, sillä takaisin tulo oli vasta klo 23, muuten oltaisiin menty ihan varmasti! Ja jäähallien luisteluvuorot menivät sitten muuten vain jotenkin ohi.  Eli aika lailla syysloma meni kotoillessa ja pihaillessa. Isommilla pojilla oli tosi hyvä ulkoleikki, jota he jaksoivat leikkiä monta tuntia aina putkeen. Heillä on pihalla pitseria, jossa he valmistavat hiekasta, sammaleesta, kurasta ja vedestä kaikenlaisia herkkuja. Perusleikki siis, johon he saivat syyslomalla oikein kunnon flown päälle. Ja ai niin, veihän mies pienemmät pojat myös Superparkkiin, kun oli palannut työmatkaltaan. Isompien poikien kanssa minä otin kolminkeskisen ajan ja kävimme pitkällä lenkillä yhdessä.

Muuten aika kului kotona lähinnä leikkien ja touhuten, lukien ja pelaten. Parastahan sekin on. Ja tosi ok viettää välillä tällaisiakin lomia, jolloin ei tarvitse tehdä mitään kummempaa. Eipä muuten taidettu tavata lasten kanssa ketään ystävääkään tuona viikkona, ainoastaan Mummon ja minun siskon kanssa näimme. Olipa sekin erityislaatuista, olla niin paljon vain keskenämme. Minä vietin yhden oman hetken ystäväni kanssa, kun kävimme yhdessä kävelyllä sunnuntai-iltana, lomaviikon päätteeksi. Ulkoleikeissä ollessaan pojat tosin taisivat leikkiä naapureiden lasten kanssa…

Ja ai niin, mitä tapahtui autolle

Tapahtuipa lomalla vielä yksi mainittava asia, josta itse asiassa olisin saanut otsikonkin aikaiseksi, jos olisin halunnut, haha. Olen aiemmin teille kirjoittanut, että lähes aina tapahtuu jotakin isompaa harmia, kun mies on työmatkalla (klik!). Mitäs tällä kertaa tapahtui? No, ei sen kummempaa kuin että auto jäi kaupungille. 😀 Auto, jonka ostimme kolme kuukautta sitten ja jonka piti olla täysin kunnossa. Virtaa autoon tuli, mutta auto ei kännistynyt. Minulla oli kyydissä esikoinen ja kuopus. Keskimmäinen oli halunnut jäädä kotiin opettelamaan yksinololoa… Hieman tämä tapahtunut nostatti taas sykettä, mutta onneksi uskaltauduin kysymään ventovierasta naista avuksi, joka sitten vei meidät kotiin. Olisi ollut hieman kurja kävellä neljää kilometriä kotiin väsyneiden ja nälkäisten lasten kanssa pimeässä, kun yksi lapsi odottelee jo meidän kotiintuloa. Onneksi avuliaita ihmisiä on olemassa 🙂 Kiitos siis vielä tätäkin kautta Moona, johon saimme automatkan verran tutustua 🙂

Myöhemmin, kun auton tilannetta selvitettiin, niin saimme tietää, että akkua ei oltu autoon koskaan vaihdettu, joten se nyt vaan oli tullut tiensä päähän. Käynnistäessäni autoa kaupungilla se jaksoi vielä sen verran, jotta valot ja radiot tulivat päälle, mutta ei tarpeeksi, jotta olisi käynnistynyt. Akun vaihdoksen jälkeen taas koko auto alkoi toimimaan. Hassua vaan, miten tämäkin sattui miehen työmatkan aikana, heh.

Minä haluan kuitenkin uskoa, että pian tapahtumat kääntyvät niin, että joka miehen työmatkan aikana alkaa tapahtumaan jotakin ihan superia, joka kerralla jokin kiva iso uutinen! Huomenna sunnuntaina aamulla mies starttaa syksyn pisimmälle työmatkalle, meinaan yhdeksän päivää kestävälle sellaiselle. Lapsille se saattaa tarkoittaa yhtätöistä päivää ilman isin näkemistä, sillä lähdöt ovat aamuviideltä ja tulot myöhään illalla. Reissuja on muutamia tuon yhdeksän päivän aikana, joten kaksi yötä mies tulee nukkumaan kotiin ja vaihtamaan tarvittavat välineet tuona aikana, mutta tuskin juuri nähdään.

Sellainen syysloma meillä. Kiva, vaikka ei tehty juuri kummempaa! Miten teidän syysloma meni? 🙂

// Emmi

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA:

IG: @emmianniinajansson / FB: @readysteadyflowblog

SINUA SAATTAISI KIINNOSTAA MYÖS:

KUUSIVUOTIAAN UNELMAPÄIVÄ MINUN KANSSA KAKSISTAAN

TOIVEPOSTAUS: MEIDÄN PERHEEN PÄIVÄRYTMI

ÄITIYS ON OPETTANUT MINUA ENEMMÄN KUIN MIKÄÄN MUU TÄSSÄ ELÄMÄSSÄ

Valmennus jokaiselle

Vaikka kirjoitankin tämän tekstin yhteistyössä Varapuun kanssa, joka siis järjestää Taitavaksi rahan kanssa -valmennuksen, voin sanoa vilpittömästi, että kyseessä on sellainen valmennus, jossa jokaisen olisi hyvä käydä. Miksikö? Koska ihmisille ei vain opeta rahasta missään juuri mitään. No okei, kuulin juuri valmennuksessa, että nykyisin kouluissa on muutama tunti jonkinlaista talousvalmennusta, mutta se ei ole missään nimessä riittävää. Ehkä se, että ihmisille ei ole opetettu rahasta ja sen fiksusta manageroinnista mitään, kertoo kylmät luvutkin jotain: Suomessa nimittäin on karkeasti puoli miljoonaa ihmistä, joilla on luottotiedot menneet tai pahimmillaan he ovat ulosoton asiakkaita jo. Näin ei tarvitsisi olla.

Mikko Sjögren ja hänen tiiminsä tarjoilevat kansankielellä oppeja, joilla jokainen saa taloutensa hallintaan, jos se on huolestuttavassa jamassa. Koulutuksessa tehdään jopa kädestä pitäen kirjallinen suunnitelma oman talouden managerointiin. Jokainen, joka on aidosti huolissaan rahojensa riittävyydestä, tappiin vingutetuista luottokorteista tai siis niiden laskuista, saa toimiviksi todistettuja tipsejä, joilla tilanne saadaan korjattua.

Hallinnasta sijoittamiseen

Samanaikaisesti kun talous on saatu hallintaan, otetaan sijoittaminen myös kuvioihin, jotta päästään myös vaurastumaan. Tiedän – monille sana sijoittaminen saattaa herättää negatiivisia mielleyhtymiä tai sitä pidetään ylitsepääsemättömän vaikeana syystä x-y-z. Mutta mitä jos kerron sinulle, että sijoittamalla kuukausittain 300 euroa 35 vuoden ajan, sinulla on miljoonan arvoinen sijoitussalkku (kun sijoitukset kasvavat keskimäärin 10%). Kyllä, luit oikein! Rupesiko kiinnostamaan?

Taitavaksi rahan kanssa valmennus ei ole kuitenkaan sijoitusneuvontaa. Eikä siellä varsinaisesti mennä sijoittamisessa vielä konkretian tasolle. Enemmänkin vain tarjoillaan ajatuksenpoikasia, että mitä kaikkea voi tehdä.

Valmennuksesta monta työkalua talouden hoitoon

Kaiken meidän raha-ajattelun pohjalla on meidän oma rahatarina. Se tarkoittaa kaikkea sitä, mitä olemme kokeneet tähänastisessa elämässä ja mitä olemme kuulleet puhuttavan rahasta. Se on sitä, miten vanhempamme ovat käyttäneet rahaa ja mitä me olemme omaksuneet omiksi tavoiksi näistä kokemuksista. Pureuduimme valmennuksessa omaan rahatarinaamme ja lähdimme miettimään uudenlaisia ajatuksia, joilla sitä voisi ohjata uusille raiteille.

Valmennus antaa siis nimensä mukaisesti parempia työkaluja sinulle, joka haluat hallita talouttasi taitavammin. Voin vain kuvitella sitä ahaa-elämysten määrää raha-asioihin vihkiytymättömälle, mitä koulutuksesta saa, koska Mikko tiimeineen osaa kertoa rahasta niin kansantajuisesti, että sitä joskus jopa miettii, että eihän tämä voi olla näin yksinkertaista.

Rahasta kannattaa puhua avoimesti parisuhteessa

Jos olet parisuhteessa, niin mene valmennukseen ilman muuta puolisosi kanssa. Ihan sen vuoksi, että kuuleman mukaan raha-asiat ovat yleisin riitelyn aihe parisuhteissa. Koulutuksen jälkeen teillä molemmilla on tietotaidot suunnilleen samalla levelillä ja saatte paljon näppäriä käytännön vinkkejä, joiden avulla rahasta ei välttämättä tarvitse enää riidellä.

Valmennuksen päätyttyä juttelimme Emmin kanssa rahakuvioistamme ja totesimme, että näistä valmennuksista saa niin paljon konkreettista hyötyä, että allekirjoittanut ainakin haluaa syventää osaamistaan, varsinkin sijoituspuolella Varapuun koutsien kanssa. Yksi syy tähän on Mikon heittämä kommentti, jossa hän totesi, että keskivertosuomalaisen pankkitilin kautta kulkee 40 vuotisen työuran aikana puolitoista miljoonaa euroa, mutta harmittavan monella ei työuran jälkeen ole muuta kuin mahdollinen kuukausittainen eläke. Rahaa pitää laittaa sivuun silloin kuin sitä on! Aion hoitaa meidän talouden raha-asiat taitavammin ja kannustan sinuakin tekemään niin!

Pysykää kuulolla, kun seuraavaksi pureudumme sijoittamisen ihmeelliseen maailmaan.

// Ramon

SINUA SAATTAISI KIINNOSTAA MYÖS:

PITÄISIKÖ RAHASTA OLLA KIINNOSTUNUT?