Aloin kirjoittamaan teille siitä, mitä äitiys on minulle opettanut. Päätin kuitenkin kesken tekstin viilata näkökulman hieman konkreettisempaan suuntaan: listasin melko konkreettisia asioita/tekoja, jotka helpottavat lapsiperhearkea aina jollakin tavalla. Onhan tämäkin toki sitä, mitä olen äitiyden kautta oppinut! Rajasin listan kymmeneen ensiksi mieleen tulevaan asiaan, sillä tajusin, että näitähän voisi kirjoittaa vaikka sata, enkä sitten sille linjalle lähtenyt, ihan vain teitä lukijoita ajatellen 😉 Lista ei ole suinkaan kattava, vaan pienen pieni vilkaisu aiheeseen… Täydennä sinä siis listaa kommenttikenttään!

lapsiperhearjesta sujuvampaa

VESSAAN! Käy itse vessassa silloin, kun hätä ei ole vielä suuri, vaan sellainen siedettävä. (Eteesi tulee jatkuvasti tekijöitä x,y ja z, jotka viivästyttävät aina vessaan pääsyä, joten jos et tahdo pissata housuusi kesken imettämisen/kriittisen nukuttamishetken, niin suosittelen tätä.)

LAPSET VESSAAN! Käytä lapset vessassa AINA ennen lähtöä harrastuksiin tai yhtään pidemmille automatkoille/ulkoiluille. (Helppo näin teoriassa, mutta aina tätä ei muista muistuttaa. Silti KANNATTAA.)

HÄTÄVARARUOKA! Säilytä pakkasessa AINA joku hätävararuoka, jonka voit helposti ottaa sulamaan. Sille tulee tarvetta, lupaan sen. 😀

EVÄÄT! Ota eväät mukaan AINA. Tähän tuskin sen kummemmin tarvitsee perusteluja… Nälkäkiukku (niin lapsilla kuin aikuisillakin) on vain yksi syy siihen, miksi eväät ovat huikean tärkeitä  – eväät toimivat paljon muuhunkin 😀

VARAHANSKAT! Kun ulkoillaan loskasäässä, taskujen suojassa olevat varahanskat pidentävät ulkoilua ihan kivasti siitä vartista puoleen tuntiin, jopa tuntiin.

KUIVAUSKAAPPI! Hanki kuivauskaappi vaatteille. Me emme ole hankkineet, ja siksi meillä onkin kylppäri, kodinhoitohuone sekä eteinen täynnä märkiä vaatteita ja kenkiä ulkoilujen jälkeen. Jos siis sopiva tila ja budjetti olisi, niin kuivauskaappi olisi ainakin kolmilapsisen perheen unelmahelpottaja!

KUIVAUSRUMPU! Hanki kuivausrumpu. Sama perustelu kuin edelliseen. Jos teillä tulee pyykkiä järjettömät määrät, niin vaihtoehtoja on levittää monta kuivaustelinettä ympäri kämppää (ei kiva!) tai kerätä isot pinot pyykkejä odottamaan edellisen satsin kuivumista (ei myöskään kauhean kiva…), tai, hankkia se kuivausrumpu. Me emme ole hankkineet, sillä tahdomme olla ekologisia ja kuluttaa 15 vuotta vanha pesukone ensin loppuun ja vasta sitten sijoittaa yhdistelmään…

HOITOLAUKKU! Jos jaksat kantaa mukana menoissa laukkua, niin sen sisältö voisi olla (lasten iästä toki riippuen) eväiden lisäksi jotakin seuraavaa: vaihtovaatteet, kosteuspyyhkeet, suolatipat, kirjoja, leluja, pukluliinoja, kantoväline, vaippoja, itkuhälärit, tutteja. Tiedän, että kaikki eivät tykkää raahata mukana hoitolaukkua, mutta minä olen raahannut, ja satoja kertoja todennut, että onneksipa jaksoin pakata: niin monia kertoja helpotuksia sieltä on löytynyt matkan pulmiin.

MUSIIKKI! Käytä musiikkia moniin eri tarkoituksiin. Meillä pidetään monta spontaania tanssihetkeä päivässä musiikin tahtiin. Meillä rauhoitutaan musiikin tahtiin (meillä rauhoitutaan myös äänisatujen tai Vieno-rentoutusten tahtiin – tuolla Vienossa on muuten aivan ihania rentoutuksia lapsille!). Me myös silloin tällöin musisoimme yhdessä. Ja toki, tietynlainen musiikki menee myös taustamusiikkina ja fiilistelymusiikkina. Kunhan vain muistaa musiikin taian – se meinaan unohtuu helposti! Meillä musiikin avulla on pelastettu monta arjen hetkeä.

OMINAISUUDET! Tärkeintä, mitä kannat mukanasi, ovat rentous, joustavuus, ymmärtäväisyys, rauhallisuus ja tasapainoisuus. Ne ovat tärkeimpiä ominaisuuksia, joita vanhempi tarvitsee lapsiperhearjessa.

Nyt, kun kirjoitin tämmöisen kymmenen vinkin listan, niin huomaan, että suurin osa liittyy juurikin varautumiseen, valmisteluun ja suunnitteluun. Vaikka me olemmekin melkein aina valmiita ex tempore-menoihin ja pyörittämään arkean flown, ei excel-taulukoiden mukaan, niin tällaiset asiat helpottavat kummasti arkea ja ovat pitkälti myös mukavuustekijöitä! Ja mitä enemmän lapsia, niin sitä kivempi on ennakoida mm. juurikin näiden asioiden suhteen!

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA : IG: @skribentti / FB: @readysteadyflowblog

LUE MYÖS:

NÄISTÄ SÄÄNNÖISTÄ MEILLÄ EI LIPSUTA

TÄHTEIDEN TAIDOKAS KÄYTTÖ

MEIDÄN PERHEEN TAUTISALDO TÄLTÄ VUODELTA: KAKSI TAUTIA. JA SIINÄ ON KAKSI LIIKAA.

Tammikuun lopulla kirjoitin tekstin liittyen meidän pieneen yökokeiluun kuopuksen kanssa. Sen voit lukea tästä: Käynnissä oleva jännitysnäytelmä: Ehetytyvätkö yömme? Nyt sitten voidaankin kysyä, että jäikö kokeilusta jotakin pysyvää hyötyä öihin? Miten yöt nyt menevät?

Mies siis yli kolme viikkoa nukkui kuopuksemme kanssa meidän makkarissa, ja minä vierashuoneessa – yritimme päästä eroon kuopuksen yöhulinoista, jos ne liittyisivät minun läsnäolooni. Molemmissa huoneissa nukuttiin joinakin öinä vähän paremmin, joinakin melko kehnostikin. Kolmen viikon kokeilu ei mennyt ihan niin kuin toivoimme: yö eivät rauhoittuneet kokonaan eli kuopus ei alkanut nukkumaan kokonaisia öitä. Hän viimeiseen asti huuteli äitiä ja saattoi jopa raivota yöllä, ihan siellä kolmen viikon loppupuolellakin vielä.

Ensimmäinen työmatka

Sitten mies lähti ensimmäiselle työmatkalleen, ja minä palasin kuopuksen kanssa nukkumaan. Sama meno jatkui: hän on edelleen melko levoton nukkuja: ei tahdo oikein nukkua omassa sängyssä, ja meidän sängyssä heräilee herkästi. Muutamat yöimetykset palasivat siis kuvioihin, ja toki muukin heräily: semmoinen häsellys, mikä rauhoittuu vasta, kun ottaa kuopuksen ihan lähelle ja silittelee häntä.

Olikos tästä kokeilusta ollenkaan hyötyä? Kuopuksen kannalta ehkä ei… Miehen kannalta ehkä ei…. Minun kannalta ehkä ihan minimaalisesti: sain nukuttua vähän paremmin vierashuoneessa. Voidaanko tästä nyt vetää sellainen johtopäätös, että kuopus ei vain ole valmis vielä nukkumaan öitä yksin (omassa sängyssään), eikä täysiä öitäkään? Minä luulen, että meillä on mahdollisuus täysiin öihin vasta sitten, kun viimeisetkin hampaat ovat päässeet ikenestä läpi 😀 Hammastehtailu on ollut kyllä niin kivuliasta tällä pojalla, että huh huh!

Isoveljien jalanjäljissä?

Tottakai tiedän, että joku siellä varmaan miettii, että joku rajumpi unikoulu olisi tässä nyt paikallaan, mutta minä en pysty, en vaan pysty! Teimme nyt tämän kokeilun, johon juuri ja juuri pystyimme, ja jäämme odottelemaan, että kuopus sitten itse alkaa nukkumaan paremmin. Niinhän ne isommatkin veljensä tekivät ja alkoivat noin kaksivuotiaista lähtien nukkumaan täysiä öitä. Heille ei järjestetty edes tällaista irrottautumista öisin (toki heidän kanssaan kaikki muutkin asiat menivät aina sen kautta, että mietittiin, mikä olisi sairauksien kannalta paras ratkaisu…).

Yksi pieni tsäänssi tässä vielä on muutokselle, meinaan se, että ajattelin viettää tästä helmikuusta lähtien aina yhden viikonlopun kuukaudessa ystävieni luona Helsingissä yökyläillen, kun olen nuo viikonlopun koko päivät NLP-apuopena siellä ja matkustaminen aamukuuden junassa ei houkuttele niin paljon kuin ystävän luona yökyläily 😀 Katsotaan, mitä kuopus sanoo tähän muutokseen…

Niin, mitenkäs teillä nukutaan?

// Emmi